tag:blogger.com,1999:blog-13220049250409276552024-03-04T23:27:50.021-08:00Syöpä tarinoituu todeksiAnonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.comBlogger66125tag:blogger.com,1999:blog-1322004925040927655.post-32356308341836377382016-02-06T18:50:00.001-08:002016-02-06T23:31:39.443-08:00Miamin aalloista...<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi75DY3rXEtzn7aFErWVcWFvW10AKYXF-88TWhSzCP8VLIJ6rYrJUVCVCydjF1Z4I5le0fLhrzEXa_VyOS6o1j4MYY5ERCovoIM_nSKg_4BpFguULlpjEKxPbSvW2MwwC5443awaYaG-5U/s1600/miami12553035_10153951345752318_5407504736402442974_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="457" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi75DY3rXEtzn7aFErWVcWFvW10AKYXF-88TWhSzCP8VLIJ6rYrJUVCVCydjF1Z4I5le0fLhrzEXa_VyOS6o1j4MYY5ERCovoIM_nSKg_4BpFguULlpjEKxPbSvW2MwwC5443awaYaG-5U/s640/miami12553035_10153951345752318_5407504736402442974_n.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbtBLkFmROpGDMX3wj3FuLotd38t9MSzFGdh3bkTZyH2GMsRofb_a9KcKu9R_A6k4K5oTWxhJ883abh94-7xXdcm0LorsnFAEc3wwt94oGg3zCrcz44M7MYtyXum0dPqhD6e9n9dFH1ew/s1600/_DSC0482.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="424" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbtBLkFmROpGDMX3wj3FuLotd38t9MSzFGdh3bkTZyH2GMsRofb_a9KcKu9R_A6k4K5oTWxhJ883abh94-7xXdcm0LorsnFAEc3wwt94oGg3zCrcz44M7MYtyXum0dPqhD6e9n9dFH1ew/s640/_DSC0482.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwdDIleU7m63y8rHfObJYVZBdhyqgWLQJsq37HC5yWZok0ODA0s9lcGFCtFDvfqLPE-XkjPX3MKP3HmWvkiJ_C4Nja28LGpfwSEpCJVMGWB-VjWdDn_dFlzQO41aA3XJRTlZfDuFfdsRk/s1600/_DSC0483.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="424" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwdDIleU7m63y8rHfObJYVZBdhyqgWLQJsq37HC5yWZok0ODA0s9lcGFCtFDvfqLPE-XkjPX3MKP3HmWvkiJ_C4Nja28LGpfwSEpCJVMGWB-VjWdDn_dFlzQO41aA3XJRTlZfDuFfdsRk/s640/_DSC0483.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipIOExmMLwya8rOAoWH1X8GgCocNTG8uMjrzvpp8F1YsOcVXzWVSJgjN7DsVwKAZ_dack2-kjSvMwg4HIJeiH64rEfizWMm3Pr7uG-lD0MDqg3mOla2CVwGKIMLFCzWOsAv_ohFqQUiVg/s1600/_DSC0484.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="424" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipIOExmMLwya8rOAoWH1X8GgCocNTG8uMjrzvpp8F1YsOcVXzWVSJgjN7DsVwKAZ_dack2-kjSvMwg4HIJeiH64rEfizWMm3Pr7uG-lD0MDqg3mOla2CVwGKIMLFCzWOsAv_ohFqQUiVg/s640/_DSC0484.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9FDBWY7Z8o8A4kEtJgSTBVqNYq2j0PSXfHNq3IHY-68ypHuDOBVVJivpDrUG-Na68Cfmb1_SBTrLqKyrQxTDXS1tdKFmniGQFS8eE9N4nVKLhD314fixAGIxgWVfHFcjyiASXZLmMkWk/s1600/_DSC0490.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="424" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9FDBWY7Z8o8A4kEtJgSTBVqNYq2j0PSXfHNq3IHY-68ypHuDOBVVJivpDrUG-Na68Cfmb1_SBTrLqKyrQxTDXS1tdKFmniGQFS8eE9N4nVKLhD314fixAGIxgWVfHFcjyiASXZLmMkWk/s640/_DSC0490.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjfVN8FynK-hAOYn_daUfiN8GfY5vaESmxTJVbsIsT2mOqfxi8R6Dc7pvHzLRG757ADjRu59aD8mtdgERSUeVX9bIEzEBO20dwWB7XupkqGACbzvdDjgGRWe18_2_Z4y9jqzMf_KdaPGI/s1600/_DSC0495.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="424" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjfVN8FynK-hAOYn_daUfiN8GfY5vaESmxTJVbsIsT2mOqfxi8R6Dc7pvHzLRG757ADjRu59aD8mtdgERSUeVX9bIEzEBO20dwWB7XupkqGACbzvdDjgGRWe18_2_Z4y9jqzMf_KdaPGI/s640/_DSC0495.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJNKBO46d36fW5vnYnJJ68uYSrPcROo5A6UzuUxho7NBhNK8mFMZLYveSQpa6KlHyuJhtmB2zk-gaa71JPrq_BJsCZPoiwhyphenhyphen4t1qoswB2KQNUUU-RTE_G_G17nPn6D7QoxrH1MGeQ6Nts/s1600/_DSC0485.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="424" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJNKBO46d36fW5vnYnJJ68uYSrPcROo5A6UzuUxho7NBhNK8mFMZLYveSQpa6KlHyuJhtmB2zk-gaa71JPrq_BJsCZPoiwhyphenhyphen4t1qoswB2KQNUUU-RTE_G_G17nPn6D7QoxrH1MGeQ6Nts/s640/_DSC0485.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0dt31Jljg0XlAHAvQ8mNSXnbiHs2iMuTbLGSWKDQIvLq_QDp40sQ79HhXSZubrMkpd0Y-oqZY-1l425DBVZBgWzHzwNXAk8ZpBkfI3opYBUZm-Vki5K5vtVytvwR0eOzobXuUn6Z100Q/s1600/_DSC0494.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="424" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0dt31Jljg0XlAHAvQ8mNSXnbiHs2iMuTbLGSWKDQIvLq_QDp40sQ79HhXSZubrMkpd0Y-oqZY-1l425DBVZBgWzHzwNXAk8ZpBkfI3opYBUZm-Vki5K5vtVytvwR0eOzobXuUn6Z100Q/s640/_DSC0494.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8rjWIPq4v7ohOX8cxqp9-rH79kexTAIu-jPcVV-q_NREAUEtWb0p3QGCgpwVDA0tx7ki2hi8SmqT5EsCy580BZu6nUbfVeSbaqdRGLETedjMETsx5H_zneu-_ILnzWgbJc1IeD2PBqO8/s1600/_DSC0499.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="424" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8rjWIPq4v7ohOX8cxqp9-rH79kexTAIu-jPcVV-q_NREAUEtWb0p3QGCgpwVDA0tx7ki2hi8SmqT5EsCy580BZu6nUbfVeSbaqdRGLETedjMETsx5H_zneu-_ILnzWgbJc1IeD2PBqO8/s640/_DSC0499.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsk3AL7zAuVRhGGAN6yAUd5PqfIXR-7RWcOGWY_fGiNqjgQcckb1DxBtMI95EXPQ_Wp23KbVkTZEv1ZsiP1XQBxBwbUleyrMsPX4rsq6pJimcnryImi_ybS7F3eg8Cfrs0lIDpIT1dW6g/s1600/_DSC0502.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="424" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsk3AL7zAuVRhGGAN6yAUd5PqfIXR-7RWcOGWY_fGiNqjgQcckb1DxBtMI95EXPQ_Wp23KbVkTZEv1ZsiP1XQBxBwbUleyrMsPX4rsq6pJimcnryImi_ybS7F3eg8Cfrs0lIDpIT1dW6g/s640/_DSC0502.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWeNmT9cxPeDVq_Xsz4JAznkf_kmM9j9NjUh0Ip3JpRi5b8zuASugm377ercSYbXcMN3vgCSCDz_YoOPlUc5Rj0-zhoyCiYeIySa04sfRjccuvx6lv987B-NjCWCzmgKGV3lMrd_1Nd00/s1600/_DSC0513.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="424" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWeNmT9cxPeDVq_Xsz4JAznkf_kmM9j9NjUh0Ip3JpRi5b8zuASugm377ercSYbXcMN3vgCSCDz_YoOPlUc5Rj0-zhoyCiYeIySa04sfRjccuvx6lv987B-NjCWCzmgKGV3lMrd_1Nd00/s640/_DSC0513.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivSiBO_SAcbx83Szo_BqiH1xB9LAS6LbY3j5PQSoqvb33gYsb10akv4DHIfRnFEzAxrvgH9OitlwDtqkIQlpY4D5T0v_zWh6j2ZVx_acKc_4lt7pTdwpZ746gW3EKEHduXsgtirON0-T8/s1600/_DSC0507.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="424" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivSiBO_SAcbx83Szo_BqiH1xB9LAS6LbY3j5PQSoqvb33gYsb10akv4DHIfRnFEzAxrvgH9OitlwDtqkIQlpY4D5T0v_zWh6j2ZVx_acKc_4lt7pTdwpZ746gW3EKEHduXsgtirON0-T8/s640/_DSC0507.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbhZxZOgilAd7Nnc8IeYFd3o0FHQhyphenhyphenIHLmZ_n9ULAQpYNn4QYXmqHbQIxm5JnibcFIQtX1MHBte3maKpdZWPeC8O_1bpFCnFdi60tD4tKBL_Cut1Gqz73V9kBnJnsXyIjuZ2Y37HynU6Y/s1600/_DSC0521.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="424" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbhZxZOgilAd7Nnc8IeYFd3o0FHQhyphenhyphenIHLmZ_n9ULAQpYNn4QYXmqHbQIxm5JnibcFIQtX1MHBte3maKpdZWPeC8O_1bpFCnFdi60tD4tKBL_Cut1Gqz73V9kBnJnsXyIjuZ2Y37HynU6Y/s640/_DSC0521.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjIDgBnFAanYgtyGLTv9BXUzAua-I0gbNr9wK5C1a-26xp4GxKLnTowbVIJYSgiyRdbhNVhjxXF0mA7kgWJKLiDQqaK56Dz9QJzhF1VGHpbuy0Vn5AznooTC574dpHSg9fxua9O2LxzqQ/s1600/_DSC0486.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="424" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjIDgBnFAanYgtyGLTv9BXUzAua-I0gbNr9wK5C1a-26xp4GxKLnTowbVIJYSgiyRdbhNVhjxXF0mA7kgWJKLiDQqaK56Dz9QJzhF1VGHpbuy0Vn5AznooTC574dpHSg9fxua9O2LxzqQ/s640/_DSC0486.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNm31K4C029ZlhKZDvpTYkpAe70KltfCbllqGx0bDa8yL3pcRmA1tlH-w15AXY0KSZwHICq8uac_OKVSskBVcuaC3Q3_tlzR60hrmq7mpd1tqK3oS99ivb8kYQTVbQ9DOFxT8-FSNhueU/s1600/12565423_10153950903742318_4287632519569452759_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="528" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNm31K4C029ZlhKZDvpTYkpAe70KltfCbllqGx0bDa8yL3pcRmA1tlH-w15AXY0KSZwHICq8uac_OKVSskBVcuaC3Q3_tlzR60hrmq7mpd1tqK3oS99ivb8kYQTVbQ9DOFxT8-FSNhueU/s640/12565423_10153950903742318_4287632519569452759_n.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<b><span style="font-size: large;">Niin kuin vuoret nää ympäröi laaksoamme</span></b><br />
<b><span style="font-size: large;">Sinun armosi meitä ympäröi<br /><br />Meitä taivas ja maa opettaa matkallamme<br />Samoin sanasi saa lohduttaa tiesi kulkijaa</span></b><br />
<b><span style="font-size: large;"><br /></span></b>
<b><span style="font-size: large;">Halleluja, Halleluja, Halleluja, Halleluja, Aa-a-a- aamen </span></b><br />
<h4>
<span style="font-size: large;"><br /></span></h4>
<h4>
<span style="font-size: large;"><br /></span><span style="font-size: large;">(valokuvat: Iina Jussila) </span></h4>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1322004925040927655.post-20372317473315412882016-01-16T05:51:00.001-08:002016-02-06T23:32:31.067-08:00Saatellen<div dir="ltr">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Vaikea tehtävä käsillä kun en ole koskaan päivittänyt puhelimella. Sisällöstä puhumattakaan. Yritän nyt toimia koska koen sen välttämättömäksi.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Tilanne on lähiyhteisöjen tiedossa ja olen ihmisten kanssa sopinut, että jatkan blogiani. Lapset erityisesti tietävät. He eivät koskaan saa mitään uutta infoa täältä. Kaikki asiat käsitellään aina rauhassa ja yhdessä.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Nyt en pysty olemaan koneella. Puhelimen käyttökin on vaikeaa.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Eli. Minulla on todettu tällä viikolla 100% varma aivolevinneisyys. Tarkemmin sanottuna syöpäni on nyt aivokalvoissa. Tämän kaltainen tilanne on hyvin vakava. Asiallisten ja kiihkottomien lääkäreiden antama elinaika-arvio on joitakin kuukausia.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minua kunnioittaaksenne ei tarvitse sanoa: "toivoa on" ja "älä anna periksi". Se kuka noin ajattelee, elää omassa torjunnassa ja maagisessa ajattelussaan. Minä en hahmota asioita lainkaan noin.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Olen niin rauhassa kuin voin olla. Haluan vain kohdata elämän todellisuuden - se on syvin toivoni lähden.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Ensi viikolla alan hoitamaan saattohoitoani kuntoon. Kukaan ei myöskään koskaan kuole saattohoidosta puhumiseen. Ei koskaan.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">En varmastikaan jaksa vastailla ihmisille. Mutta minulle voi kirjoittaa. Ilmaiskaa selvästi, että saako teidän viestejä julkaista blogissani.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Tarkoitukseni ei ole jakaa ahdistusta. Yhteinen lohtu on minulle tärkeää. Kukaan meistä ei ole yksin. Kiitos siitä teille, kaikille. </span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Enkeli on kanssasi aina ♡. </span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.com0Western Finland, null62.715153 23.686445tag:blogger.com,1999:blog-1322004925040927655.post-38219879942442493972015-12-04T07:35:00.000-08:002015-12-04T07:35:59.715-08:00<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Joulun odotuksen aika on minulle rakasta rakasta. Nautin kynttilöistä ja kauneudesta. Meidän on aina mahdollista luoda ja välittää kauneutta.<br />Pimeänkin keskellä - juuri pimeän keskellä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Tänä vuonna minun joulun odotukseen liittyy myös matkaan valmistautuminen. Lähden kaikkien lasteni kanssa ulkomaille perheeni luokse. Saamme kokea täysin ainutkertaisen juhlan. Varmasti sen monessa merkityksessä. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">En todennäköisesti ehdi tämän vuoden puolella kirjoittelemaan blogiini. Joten nyt on tullut aika aktivoida aikanaan luomaani Syöpä tarinoituu todeksi facebook-sivustoa. Kirjoitan kuulumisia ja ajatuksia sinne. Olen myös erittäin kiitollinen jos jaatte facebook-sivuani eteen päin.</span><br />
<br />
<a href="https://www.facebook.com/Sy%C3%B6p%C3%A4-tarinoituu-todeksi-579601938747274/">https://www.facebook.com/Sy%C3%B6p%C3%A4-tarinoituu-todeksi-579601938747274/</a><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Olkoon rauha ja rakkaus kanssasi. <br />Tänään, ja kaikkina loppuvuoden päivinä. </span>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1322004925040927655.post-63562469081512335482015-11-24T12:04:00.002-08:002015-11-24T12:06:25.153-08:00<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Lyhyestä virsi kaunis kauniimpi kaunein. <br />Tule sinäkin juhlimaan elämää Siskojen kanssa Helsinkiin ravintola Namuun tulevana torstaina 26.11. Tietoa Siskot - syöpäkuntoutujat ry:stä sekä torstain tapahtumasta löydät täältä:</span> <a href="http://www.siskot.info/">http://www.siskot.info/</a><br />
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">ja täältä:</span> <a href="https://www.facebook.com/siskot.ry/?fref=ts">https://www.facebook.com/siskot.ry/?fref=ts</a><br />
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Siskon päivät on kaikille avoin tapahtuma. Ja kaikki oman panoksensa antaneet osaajat ovat lähteneet suurella sydämellä tähän tapahtumaan mukaan. Koska on todella merkityksellistä osoittaa tukea ja välittää sanomaa: ET OLE YKSIN.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Muista tämä. Nyt kun luet tätä. Ja iso kiitos jos välität viestiä maailmalle!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpKYspRGIkwfCvT6WOzDe__xuMXK0OjI_mXsPxRFYMJUxyNbE1pbWmd3FFCOU6CpetGTO7KfYpRRc-GSkhQASF4E_aLUOrRfLbncP9_S-lx6UgHZQ7ztN7T7OpkAwwyUdiHMkf34BEcSE/s1600/12187687_956089764483243_1665766508016433942_n.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="211" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpKYspRGIkwfCvT6WOzDe__xuMXK0OjI_mXsPxRFYMJUxyNbE1pbWmd3FFCOU6CpetGTO7KfYpRRc-GSkhQASF4E_aLUOrRfLbncP9_S-lx6UgHZQ7ztN7T7OpkAwwyUdiHMkf34BEcSE/s640/12187687_956089764483243_1665766508016433942_n.png" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<br />
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1322004925040927655.post-19586501482319293682015-11-19T05:43:00.002-08:002015-11-19T05:47:38.061-08:00<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Tunnustan
uponneeni muistoihin, muistelointiin tällä viikolla. Olen etsinyt tietäni valoissa ja varjoissa. Olen
katsellut laatikkokaupalla vanhoja valokuvia. Tuntenut niiden herättämää iloa,
haikeutta ja kaipausta. Olen lukenut vanhoja tekstejäni. Palauttanut
muistiini viimeisien vuosien tapahtumia. Käynyt vaihe vaiheelta läpi tautitilanteen etenemistä. Ja muitakin isoja elämänmuutoksia mitä näihin
vuosiin on ajoittunut. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Tämä kaikki
on puhdasta valoa. <br />
<!--[if !supportLineBreakNewLine]--><br />
<!--[endif]--></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Mutta mitä
se varjo sitten on? Se on sitä kun ei muista, ei saa enää kiinni hyvin
oleellisista tapahtumista ja niihin liittyvistä tunteista. Tarkoitan nyt
todella todella tärkeitä hetkiä elämässä. Niiden pois pyyhkiytyminen on minusta
tuskallista. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Juuri tällä
viikolla olen yrittänyt palauttaa muistiini tapahtumia vuoden takaa. Siitä kun sain
tietää luuydinlevinneisyydestäni. Muistan kyllä muuten elämääni, mutta
tapahtumien kulkua liittyen luuytimen kohtaloon en juurikaan muista. Kaikki
muut huonojen uutisten hetket ovat painuneet muistiini selkeästi ja kirkkaasti. Muistan missä olen ollut, kenen
kanssa, mitkä vaatteet päällä. Saan näistä kuvista nopeasti kiinni. Ne ovat osa
minua, osaan jäsentää ne osaksi tarinaani. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Mutta en
muista hetkeä kun olen saanut kuulla luuydinlevinneisyyden varmistumisesta.
Tämä hetki on täysin pois pyyhkiytynyt muististani, pois pyyhkiytynyt minusta. Miksi
haluaisinkaan muistaa? Eikö voi antaa olla vaan, katsoa eteenpäin? Ei, koska tämän
kaltainen unohdus ei ole vapauttavaa. Se on painolasti, hameenhelmaan
takertunut irvihammas. Minulle eteenpäin katsominen merkitsee aina myös
menneiden tapahtuminen hahmottamista ja kohtaamista. Tulevaisuus ja menneisyys
leikkaavat toisensa muodostaen monitasoisen nykyisyytemme. Ja jotta voin
hengittää nykyisyyttäni, haluan riittävällä tavalla saada kiinni
varjoistani. Koska nyt uskallan
muistaa. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Siksi olen
elänyt muistoissani tämän viikon. Enkä kuitenkaan saa haluamaani muistoa palautettua
mieleeni. Etsin sitä myös teksteistäni. Ei, en ole juurikaan kirjoittanut aiheesta. Minulle tämä kertoo siitä etten tuolloin kyennyt prosessoimaan asioita.
Käyn läpi kohta vuoden takaiset blogitekstini ja löydän vain muutaman ajatuksen.
Tässä on ensimmäinen merkintä:</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"> ”<i>…kaikki
veriarvoni ovat rempallaan. <o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; margin-left: 65.2pt; margin-right: 0cm; margin-top: 0cm;">
<i><span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Tämä voi mahdollisesti johtua
verisolujen tuotannon vaarantumisesta ehkä luuytimeen levinneen syövän takia.
Mahdollisesti ja ehkä ovat ihania sanoja, musiikkia korvilleni. Ne sisältävät
vielä toivon. Juuri tänään olen kuitenkin käynyt taas labrakokeissa. Ja aivan
hetki sitten tuijotin veriarvoista kertovaa tekstiviestiä. Pielessä ovat. Aina
vaan. Punasolut, valkosolut, trombosyytit. Eivät lähde nousuun. Pannahiset”.
(12.12.2014)<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Ja tässä
toinen: </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; margin-left: 65.2pt; margin-right: 0cm; margin-top: 0cm;">
<i><span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">”No mutta. Kävin eilen lääkärissä
ja sain tulevan hoitoaikatauluni. Jostain syystä elin ihan viimeiseen hetkeen
siinä toivossa, että saisin vielä hyviä uutisia lääkäriltä. Näin ei kuitenkaan
käynyt. On täysin ja sata prosenttisen varmaa, että syöpäni on levinnyt
luuytimeen. Siellä se nyt jyllää ja tekee tepposiaan. Häiritsee verisolujen
kehittymistä.” (16.12.2014)<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Nämä ovat
ainoat muistiin kirjaamani asiat. Ja vaikka kirjoitan tekstissäni lääkärillä
käynnistä, en muista tuosta tapahtumasta yhtään mitään. Tämän tekee ymmärrettäväksi
seuraava vuoden loppuun sijoittuva tekstini. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; margin-left: 65.2pt; margin-right: 0cm; margin-top: 0cm;">
<i><span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">”Se mihin en aina osaa suhtautua
rauhallisesti on tämä minun olemassa oleva selkärangan levinneisyys, siis
etäpesäkkeet nikamissa. Viittaan tähän aina jotenkin puolihuolimattomasti.
Muutamalla sanalla. Sivulauseessa. En pysty vieläkään kohtaamaan tätä aihetta
kunnolla. Entä ihan uusin kumppanini, luuydinlevinneisyys. Sen kanssa vasta
tuuttaakin varattua. En pysty ajattelemaan kokonaisia ajatuksia, kirjoittamaan
ehjiä lauseita.<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; margin-left: 65.2pt; margin-right: 0cm; margin-top: 0cm;">
<i><span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Haluan aina vaihtaa puheenaihetta.
Selkäranka ja luuydin ovat paikkoina niin kohtalokkaita. Varsinkin selkäranka.
Ajattelun rajani tulevat vastaan, nousee seinä pystyyn enkä jaksa kiivetä sen
yli.<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; margin-left: 65.2pt; margin-right: 0cm; margin-top: 0cm;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"><i>Eihän minun vielä tarvitsekaan.
Koska vähiten kiivetä jaksaisin. Saan sitten aikanaan varmasti tietää mitä
kaikkea sen seinän takana on. ” </i><i><span lang="EN-US">(30.12.2014)<o:p></o:p></span></i></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">”Ajattelun
rajani tulevat vastaan.” Tämä on mielestäni hyvin sanottu. Enkä osaa nyt,
tänäänkään, sanoa juuri tuon enempää. Toki tiedän tänään paljon enemmän. Tiedän
sen, että luuydinkin on pelastettavissa ja itse selviydyin hoidoista. Tiedän, että ihminen on tavattoman sitkeä.
Aivan uskomattoman sitkeä on ihminen. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Ja senkin
tiedän, koen. Että voin antaa itselleni anteeksi. Unohduksessa elämisen. Valon
ja varjon rajamaastossa kamppailun. Vaikka ihminen on sitkeä, on ihminen myös
hyvin hidas. Hitaudelle pitää olla paikkansa maailmassamme. Minä eheydyn
muistamalla, täysin omaan tahtiini. </span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1322004925040927655.post-28641279297674632312015-11-18T07:06:00.001-08:002015-11-18T07:08:33.505-08:00<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Haikein mutta kiitollisin mielin suljen yhden aikakauden elämässäni. Minusta ja lapsista tehty Avec Tastula poistuu Yle Areenalta tarkalleen ottaen 32 tunnin päästä. Kulunut vuosi on ollut vaikuttava koska olen saanut tutustua moniin uusiin ihmisiin ohjelman kautta. Kiitos kaikille yhteydenotoista ja rohkaisevasta palautteesta. Olen onnellinen siitä, että ihmiset ovat kokeneet saaneensa apua ohjelman monitasoisten teemojen kautta. Jos haluat vielä katsoa ohjelman, se löytyy täältä:<a href="http://areena.yle.fi/1-2372307">http://areena.yle.fi/1-2372307</a></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Kirjoitin noin vuosi sitten tekstin Ylen sivuille. Koska en tiedä katoaako se ohjelman poistumisen myötä, laitan tekstin kokonaisuudessaan tähän. Teksti on näin jälkikäteen ajatellen omastakin mielestäni hyvin koskettava. Enhän kirjoittaessani ole uskaltanut ajatella oikeastaan viikkoa pidemmälle. Tulevaisuus on ollut tyhjää. Rohkeutta on siis todellakin tarvittu jokaiseen päivään ja hetkeen. Ja nyt saan olla tässä, muistelemassa noita hetkiä. Haikein mutta kiitollisin mielin. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"><b>Ole rohkea - tuli mitä tuli </b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Tänä joulukuisena iltana on tullut kuluneeksi yli vuosi siitä kun sain lasteni kanssa lähteä mukaan Avec Tastula ohjelman kuvauksiin. Kuvausprosessin alkaessa emme voineet aavistakaan mitä kaikkea tulevat kuukaudet tuovat tullessaan. Lähdin matkaan tutkimusretkeilijän mielellä, uteliaisuudella. Minulle oli heti ensivaiheista selvää ettei kyseessä ole mikään kevytmatka, kuten rintasyöpäkään ei ole mikään kevytsyöpä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Sain diagnoosini syksyllä 2012, ja vuosi sitten näihin aikoihin elin hyvin toiveikasta elämänvaihetta. Vaikka elämääni varjostikin mahdollinen keuhkolevinneisyys koin elämäni kaikesta epävarmuudesta huolimatta riittävän tavalliseksi. Riittävällä tavallisuudella tarkoitan sitä, että kaikesta kivusta ja oireilusta huolimatta pystyin palaamaan työhön ja arki lasten kanssa sujui kuten missä tahansa lapsiperheessä. Huolimatta siitä, että elämäämme olikin langennut ikävä varjo sairauden leviämisen suhteen.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Vaikka epävarmuudessa eläminen tekikin olotilasta täysin erilaisen kuin koskaan aikaisemmin, ajan kanssa sopeuduin tähän tunteeseen. Sopeuduin pelkäämiseen. Ihminen nimittäin pelkää myös pelkäämistä. Pystyin kuitenkin hyväksymään sen osaksi elämääni.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Miten tämä tuli mahdolliseksi? Kävin niin syvällä omassa pelossani, että se tuli minulle tutuksi. Kuulen pelon raakkuvan äänen edelleenkin mutta se ei uhkaa olemassa oloani. Pelkoon ei kuole. Omiin tunteisiin, ajatuksiin, sanottuihin sanoihin ei kuole. Ihminen kuolee silloin kun on tarkoitettu.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Miten kukaan voi sanoa, että kuolemalla olisi joku tarkoitus? Sietämätöntä puhetta!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Entä saavatko pienten lasten äidit kuolla? Vastaan edelleenkin: ”Eivät saa!”. Silti uskon vahvasti myös kaiken merkityksellisyyteen, siihenkin ettei lopultakaan ole olemassa väärää aikaa kuolla. On traagista jos lapsi kuolee, se on täysin musertavaa. On äärimmäisen surullista kun pienten lasten äitejä tai isiä kuolee. Sitä ei haluaisi mitenkään hyväksyä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Itse en kuitenkaan haluaisi omien lasteni ajattelevan, että heidän äitinsä kuolema olisi jotenkin erityisen väärin. Vihainen saa olla, saa olla ihan raivoissaan. Mutta elämä ei pääty yksittäisen ihmisen kuolemaan ja lasteni elämässä on rakastava kannatteleva voima, oli minua tai ei. Olen ikuisesti heidän ainutkertainen äitinsä, ja he ovat minulle ainutkertaisen rakkaita ihmeitä - ikuisesti. Tämä on se syvin viesti jonka heille haluan välittää. Ja sen välittäminen tapahtuu asioiden käsittelemisen kautta, yhdessä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Kuoleman kohtaaminen on siis jokaisen ihmisen oikeus, ja kulttuurissamme tulisi olla enemmän sijaa siitä puhumiseen. Myös lasten kanssa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Omaa kuolemaansa ei myöskään voi käsitellä muulloin kuin vielä elossa ollessaan. Se on tehtävä etukäteen. Omaan viimeiseen vaiheeseen tulisi mielestäni suhtautua arvokkuudella. Mikä sanoma sillä on itselle ja läheisille? Minkälaisen jäljen haluaa jättää perheelle, lähiyhteisölle, maailmalle?</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Tällä hetkellä elän sen todellisuuden kanssa etten enää parane (ihmeisiin uskon kyllä!). Jo viime keväänä sain lopullisen varmuuden siitä, että sairauteni on levinnyt luustoon, kaikkiin selkärangan nikamiin. Ja juuri tällä viikolla olen saanut kuulla leviämisen todennäköisesti jatkuvan edelleen. Tällä hetkellä on luuytimen tuotanto mahdollisessa vaarassa. Tästä johtuen minulla aloitetaan lähiviikkoina sytostaattihoidot ja kokoan nyt voimia niiden kestämiseen. Minua tietenkin jännittää valtavasti! En ensimmäisellä kierroksellakaan oikein hyvin kestänyt juuri sytostaatteja, mitä nyt mahtaa tapahtua? Mistä saada taas voimaa kaikkeen tulevaan?</span><br />
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Voima ei synny asioiden torjumisesta vaan niiden kohtaamisesta. Vaikeiden asioiden kohtaaminen on tie aitoon ja syvään toivoon. Toivoahan ei ole se, että naivilla tavalla uskotellaan ihmiselle hänen olevan kuolematon. Toivoa on rakkaudellisen kokemuksen välittäminen lähellä kärsivälle ihmiselle. Meistä kukaan ei voi luvata läheisillemme ikuista elämää, emme voi luvata sairastavalle rakkaallemme parantumista, aina emme voi luvata edes oireiden helpottamista. Ainoa asia mitä me ihmiset voimme toisillemme luvata tai antaa, on rakkauden parantava voima hetkeen kerrallaan. Voi olla läsnä vaikeassa hetkessä, muuta ei tarvitse osata eikä tietää. Siinä on riittämiin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Oma isäni kuoli syöpään kymmenen vuotta sitten, elettyään vaikuttavan ja arvostettavan 56-vuotisen elämän. Muistan kuinka isäni kuoleman hetkellä, jossa koko perheen kanssa saimme olla läsnä, veljeni saattamisen sanat isälleni olivat: ”Ole rohkea.”. Tämä on sanoma jota nyt varjelen sydämessäni, sanoma joka resonoi sielussani.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Olen rohkea. Niin hyvin kuin osaan. Siinä on riittämiin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">-Voittaaks rakkaus kuoleman?</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">-Voittaa. Rakkaus ei tee meistä kuolemattomia. Koska sitähän me ei olla. Mun mielestä rakkaus voi voittaa kuoleman pelon ja sit se voittaa sillä lailla kuoleman et rakkaus ei koskaan katoa. Se on ikuista.”</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">(ote Maaritin ja Marjo-Riitan keskustelusta)</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">Yle -artikkeli kuvineen löytyy täältä: <a href="http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/12/05/ole-rohkea-tuli-mita-tuli">http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/12/05/ole-rohkea-tuli-mita-tuli</a></span>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1322004925040927655.post-65685546837136766652015-10-31T07:23:00.001-07:002015-10-31T08:13:27.663-07:00<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6SzNseFenVhtR4w_dJXbOvkojTDfMVnzLFwW0Z-9XU-9WNmfk84iIEUp47h_akDHzhNP13sBn7jXeDWMHMptQl5hI8RTgAbEGZ6tTyt8UtUFKlVacSmTXAA84GGbnBs24Fzw1K93UT9A/s1600/DSC_1076.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6SzNseFenVhtR4w_dJXbOvkojTDfMVnzLFwW0Z-9XU-9WNmfk84iIEUp47h_akDHzhNP13sBn7jXeDWMHMptQl5hI8RTgAbEGZ6tTyt8UtUFKlVacSmTXAA84GGbnBs24Fzw1K93UT9A/s400/DSC_1076.JPG" width="400" /></a></div>
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Herään
pyhäinpäivään ja muistan unohtaneeni. Hautakynttilät kauppaan, vaikka niin piti
muistaa. Ei hätää, saahan niitä vielä tänäänkin. Koska minun pyhäinpäiväni
muodostuu rakkaiden muistamisesta.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Päivän
kulkuuni kuuluu siis monitasoinen muistaminen. Osa tätä on meidän perheestä
tehdyn Avec Tastula dokumentin katsominen. Uudestaan ja uudestaan. Enkä katso
itseäni, vaan katson aihetta. Katson elämää. Ja siinä sivussa vähän
kuolemaakin. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Lähdin
aikanaan dokumenttiin mukaan koska halusin nostaa esille elämää vakavan
sairauden keskellä. Ja halusin myös puhua suoraan kuoleman kohtaamisesta. Kaikkein
eniten halusin antaa äänen ja kasvot kaikille rintasyöpään kuolleille ja kuoleville
naisille. Heitä on paljon. Olen tutustunut heistä ja meistä moneen. Kaikkia kannan sydämessäni. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">En katso vain
itseäni. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Katson
sinua, joka olet itse juuri sairastunut ja elät lamaannuttavan kauhun ja
epätietoisuuden vallassa. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Katson sinua,
joka olet juuri saanut kuulla sairautesi levinneen. Et ehkä enää täysin
lamaannu. Mutta tunnet suunnatonta tuskaa ja surua. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Katson
sinua, joka olet menettänyt äitisi, siskosi, vaimosi, puolisosi, ystäväsi tälle
katalalle sauraudelle. </span><br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Me kaikki
vietämme yhdessä pyhäinpäivää tänään ja muisteloimme rakkaitamme. Muistamme,
taiomme, joiumme heidät läsnä oleviksi. Uudestaan ja uudestaan.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Minä muistan
tänään erityisesti maailman parasta isääni. Syöpään kuollutta isääni.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Rakkaista
rakkaimpia ovat myös kaikki Siskojoutsenet. Heistä puhun Avec Tastulassakin: </span><span style="background-color: white; color: #141823; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large; line-height: 19.32px;">”Yks yksinäinen joutsen lähti lentämään ja kiersi tätä lampea ympäri. Kiersi ja kiersi tätä lampea, ja itki sellaista tosi yksinäistä itkua. Ja sitten lähti lentämään tonne. Se oli yks siskojoutsen. Lähti matkalle.”</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Heille omistan ohjelman. Heidän vuokseen haluan tehdä yhtä elämäntyötäni Siskot - syöpäkuntoutujat yhdistykselle. Vaikka yksin itkemme syvimpiä itkujamme emme ole kuitenkaan koskaan yksin: </span><a href="http://www.siskot.info/" style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: large;">http://www.siskot.info/</span></a></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="background-color: white; color: #141823; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large; line-height: 19.32px;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="background-color: white; color: #141823; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large; line-height: 19.32px;">Tänään katsoessani tunsin joutsenen siipien havinaa ympärilläni.<br />Siis puhdasta armoa. </span><br />
<span style="background-color: white; color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 19.32px;"><br /></span><span style="background-color: white; color: #141823; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large; line-height: 19.32px;">Avec Tastula on nähtävissä vielä/enää 19 päivää: <a href="http://areena.yle.fi/1-2372307">http://areena.yle.fi/1-2372307</a></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1322004925040927655.post-17447180162202602772015-09-15T08:10:00.001-07:002015-09-15T08:22:19.887-07:00<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Kirjoitan
aina niin helposti ikävällä hetkellä. Sellainen on minulla nytkin. Johtuen
valtavasta kivusta, jonka kanssa olen elänyt viimeiset viikot. Kipuni johtuu
kesäkuussa aloitetusta Faslodex hormoniliitännäishoidosta. Mikä ei siis tarkoita sitä, että saisin
mitään hormoneita. Päinvastoin, ihan kaikki viimeinenkin olemassa oleva
naishormonitoiminta (munasarjathan menetin jo vuosi sitten) nitistetään
kropastani kuin kesän viimeinen kärpänen. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Olotilakin
tuntuu lätkän alle jääneeltä. Energiataso on täysin miinuksella, se tuntuu
kirjaimellisesti siltä kuin kuivuisi kokoon. Sen lisäksi kaikki sattuu. Istuminen, makaaminen, käveleminen, suihkussa
käyminen. Nivelet todellakin rutisee, ja tuntuu kuin polvet pettäisi alta aina
ylös noustessa. Ehdin välillä päästä näistä kivuista jo vähän eroonkin. Nyt ne
ovat taas viiltävästi läsnä. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Me naiset
kuulkaat tarvitsemme hormoneitamme! Moneen asiaan, ei pelkästään lisääntymiseen
ja seksuaalisuuteen. Tarvitsemme niitä nivelten ja luuston
terveyteen, mielialaan ja jaksamiseen. Vain muutaman mainitakseni. Vaihdevuodet
muuttavat koko elämän. Varsinkin kun joutuu kohtaamaan ne todella nopeasti ja
kaikessa raakuudessaan. Keinotekoisesti.
Eikä tule ikinä koskaan saamaan mitään hormonaalista apua oman syövän takia.
Päinvastoin. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Yksi minun
oireistani on se, että valuu vesi silmistä ja tuntuu etten näe mitään. Ihan kuin
olisi valkoinen kalvo silmissäni. Tänäänkin olen pyyhkinyt silmiäni koko ajan.
Aivan kuin tulvisin yli. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että tavallinen
veden valuminen vaihtui kyyneleiksi. Minä vain itkin ilman mitään syytä (ai
ilman mitään syytä, hah hah). Nyt tiedän millainen on
vaihdevuosissaan itkeä pillittävä naisen raato. Nyt sen tiedän minä. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Ensin
tuskaannun itseeni. Huomaan ettei se auta. Kyyneleet ovat totta. Kun menen
vuoteelleni makaamaan ylleni vyöryy ajatuksien ketju. Minä sairastuin jollain
tapaa oman elämäni parhaassa iässä, 42-vuotiaana elämäänsä riittävän
tyytyväisenä, aika simpsakkana naisena. Minulta meni vartalo ensin leikkauksen myötä,
sen jälkeen lihomisen ja muiden oireiden myötä. Minulta meni työssä jaksaminen,
ja osittain liikuntakyky. Tämä kaikki itkettää minua nyt. </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Koska minä
haluaisin olla aivan toisenlainen nainen. Jos se olisi minun käsissäni. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Monet asiat
toki ovat omissa käsissäni, ja ennen kaikkea asioihin suhtautuminen on aina
pelkästään omissa käsissä. Suhtautumisen vapautta käytän päivittäin, yleensä hetkittäin. Sekunti kerrallaan. Mutta mitä muuta voisin tehdä? </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Omaan
ravitsemukseen liittyvät asiat ovat myös omassa vaikutuspiirissä. Sen takia
olen tehnyt kesän aikana elämässäni suurta ruokaremonttia. Hyvin
sitkeän työn ansiosta (joka on sisältänyt hyvää kasvispitoista ruokaa sekä kahden viikon
yhtä mittaisen vihersmoothie kuurinkin) sain tiputettu painoani noin 4 kiloa.
Mikä on ihan onnettoman vähän, työn ja yrittämisen määrään nähden. Tämäkin
liittyy syöpähoitoihin ja varsinkin hormoniliitännäishoitoihin. Painon
pudottaminen on erittäin vaikeaa. Mutta en anna tässä asiassa periksi, ja olen
tyytyväinen saavutukseeni tähän mennessä. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Silti
jaksamattomuus on toisinaan lamauttavaa. Minä haluan kehooni energisoivia
hormoneita! Minä haluan tuntea elämän päästä varpaisiin. En halua olla
pelkästään ihana ”henki”, joka iloitsee ja riemuitsee siitä kun on ylipäätään
elossa. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Ja kuitenkin
samaan hengenvetoon toitotan iloa juuri olemassa olostani. Iloon on nimittäin paljon
syytä. Sain viime viikolla onkologin vastaanotolla viimeisimpien
rutiinitutkimuksien (koko vartalon ct-kuvaus ja labrat) tulokset. Tilanteeni on
tällä hetkellä erittäin valoisa. Kaikki selkärangan nikamien etäpesäkkeet ovat
kalkkeutuneet ja veriarvoni ovat normaaleissa viitearvoissa. Tämä tarkoittaa
sitä, että luustolääkitys X-geva sekä puolen vuoden mittainen
epirubisiini-hoitoni ovat tuottaneet parhaan mahdollisen hoitovasteen. Ja
tietenkin kesäkuussa aloitettu Faslodex-piikitys on vielä lisäboostannut
hoitojen tehoa. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Jollain
tapaa voin siis nyt ajatella olevani melkein terve. Omaan tilanteeseeni nähden
olen täysin terve. Nyt! </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Tämä tekee
minut syvästi onnelliseksi. Ja samaan aikaan en kuitenkaan saa onnen tunteesta
kiinni. Edellä mainitsemistani
hormonaalisista syistä. Järjellä ymmärrän olevani onnellinen vaikka en sitä tunnekaan.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Elämä on
merkillistä. Ensin elät mustaakin mustemmassa pelossa vakavan henkeä uhkaavan syöpälevinneisyyden
kanssa. Teet elämäsi tilinpäätöstä. Et uskalla nukahtaa ikiunen pelossasi.
Rukoilet mielenrauhaa. Et rukoile enää ihmeellistä lisäaikaa itsellesi vaan
rukoilet sitä, että ehdit edes järjestää kaikki asiat. Rukoilet ihan ihan mitä
vaan. Mitä vaankin on parempaa kuin musta.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Sitten
kuulet parantuneesi, ainakin hetkellisesti. Ajatus riemusta valtaa mielesi. <br />
Mutta – sinut pelastaneet hoidot ovat tappaneet tunne-elämäsi. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Merkillistä
on tämä minusta. Myös merkityksellistä, ja siihen tartun, siitä ammennan
voimani. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Tämän kaiken
takia aloitin tekstini taas surusta vaikka olisin voinut aloittaa ilosta. ”Laula ihmisille ilosta, laula surusta, laula väreistä maailman” on resonoinut sisälläni
juuri tänään. Jukka Leppilampi ja
nuoruus. Nuoruus ja elinvoimaisuus. Jossain se kaikki on minussa vieläkin.
Ikuisesti nuori ei tarvitse olla. Mutta elämän kaikki värit näkevä ja kokeva
voi pyrkiä olemaan - "ikuisesti". </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">”Katso
silmillä itkevän.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Silmillä
nauravan.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Katso
silmillä kuolevan.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Katso
silmillä syntisen.</span></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Silmillä
rakkauden, joka voittaa kaiken sen.”</span><br />
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">
- Jukka Leppilampi - </span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1322004925040927655.post-26021345505651435312015-08-28T06:59:00.001-07:002015-08-28T07:16:22.312-07:00<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>”Toisen kerran tullessani ovat autot halvaantuneet ja sähkötolpissa kasvaa</i></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>kuusamaa. Lapset seisovat rullalautojen päällä paljaina ja katsovat kuivaa</i></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>otsaani: lasken pääni kipuliinaan ja kysyn miksi et puhu ja miksi olet</i></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>pukeutunut noin. Lasken päätä kynnykselle kynnys on surusta tehty ja</i></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>lähdöt ovat maalit repineet, ovi tarvitsisi sulkeutuakseen sähköä ja</i></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>itkuakaan ei tehdä oikein</i></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>pitäisi pyytää anteeksi pirtiltä, ikoninurkalta, uunilta ja ikkunalta. Et ole</i></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i> loukannut</i></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>maisemaa etkä tuulia, miksi sen pitää mennä näin</i></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>että maa tulee reheväksi itkusta eikä ilosta, minä kannan itkua kuin lasta</i></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>se turvottaa vatsani kuvottavaksi ja piirtää pilville silmät.</i></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>On kolme tapaa kuolla, unohtaminen, unohdetuksi tuleminen ja pyhäksi</i></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i> julistaminen</i></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>eikä mitään tapaa elää kun se on tapahtumaisillaan</i></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>kun joku puetaan valkoiseen, syntysiin lähtöön ja suudellaan vielä kerta,</i></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>katsotaan kaikki uusintana: tämä on tällainen kesä, muistelma, loppuarviointi,</i></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>et saa puhdasta paperia niihin on kirjoitettu valkosoluarvot ja synnit</i></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i>niihin on kirjoitettu piha joka odottaa sinun liikahtavan" </i></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> <br />Satu Lepistö
/ Pohjoinen</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Olen kantanut
itkua kokonaisen kuukauden. Itku patoutuu poskipäihin, nieluun, vatsaan.
Sairastuttaa kun ei löydä reittiä ulos. Minä en osaa. <br />Uida riittävän hyvin. En
tiedä mihin turvaisin. Padon murtautuessa. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Kuin lasta. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Lasta olen
osannut kantaa. Kokonaista kolme kertaa. Siinä minä olin mielestäni hyvä.
Omalla hauraalla tavallani olen edelleenkin. <br />Kukapa ei olisi – äiti. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Ja kun tulee
juuri äitinä satutetuksi. Ei se tunnu pientä kuolemaa kummallisemmalta. Sitä niin naivisti ajattelee, että me ihmiset
ymmärtäisimme kohdella toisiamme hyvin. <br />Koska jokainen meistä voi elää oman
elämänsä viimeistä päivää. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">nyt ja nyt
ja nyt</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Mutta ei
tämä ketään eikä mitään keneltäkään suojele. Me emme kohtele toisiamme hyvin. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Tämän huomaa
tuntee kantaa. Kun uskaltaa olla valon lähellä, ja näkökyky kirkastuu. Liian
kirkkaaksi. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Rukoilen rakkaudellisen ihmisyyden suojelevia voimia kaikille. <br />Etenkin heille. </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Jotka eivät saa
puhdasta paperia. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge3S3CTpbnMq-4CisTM6BbBt25OhlkZT08-rk5jw1TzgwQ8CPzjUwNLYoJx6-gPWLVgc8T9Ke43MbZv720sjpvNM0SE2hSNXD9mzrHk2ZArEX3HZNxXMzMv8OEUEIinFDy-0cO_8tcsgY/s1600/valo_varjo_puu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge3S3CTpbnMq-4CisTM6BbBt25OhlkZT08-rk5jw1TzgwQ8CPzjUwNLYoJx6-gPWLVgc8T9Ke43MbZv720sjpvNM0SE2hSNXD9mzrHk2ZArEX3HZNxXMzMv8OEUEIinFDy-0cO_8tcsgY/s400/valo_varjo_puu.jpg" width="285" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"> </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Kuva: Iina Jussila</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Suosittelen myös Timo Purjon kirjaa</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">"Kärsimys ja kuolema elämän tarkoituksen kirkastajana":</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><a href="http://www.bod.fi/kirja/timo-toim--purjo/kaersimys-ja-kuolema-elaemaen-tarkoituksen-kirkastajina/9789523185890.html">http://www.bod.fi/kirja/timo-toim--purjo/kaersimys-ja-kuolema-elaemaen-tarkoituksen-kirkastajina/9789523185890.html</a></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1322004925040927655.post-7347732970934966852015-08-14T09:22:00.001-07:002015-08-15T08:31:55.320-07:00<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Olen valvonut melkein kokonaisen viikon. Tietenkään ihminen
ei voi valvoa montaa päivää ihan taukoamatta. Väkisinhän sitä käy lyhyessä
unessa aika ajoin. Putoaa hetkellisesti uneen herätäkseen saman tien
kuristumisen tunteeseen. Tänään perjantaina nukuin ensimmäistä kertaa kuuteen
päivään melkein neljä tuntia putkeen. Se tuntui ehkä tyhjää paremmalta.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Miksi valvon? Minulta katosi uni viime viikonloppuna
maailman rakkaimman kuopuspoikani syntymäpäiviin liittyen. Syntymäpäiväjuhlat
ovat aina olleet hyvin merkityksellisiä ja isoja asioita minulle. Meillä on
puhuttu viimeiset kymmenen vuotta ”perhesynttäreistä”. Niissä hetkissä on
minulle paljon pyhyyden tuntua, vaikka en sitä mitenkään korosta tai näytäkään.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Koska syntyminen on pyhää. Minun ihmeellisiä lapsia ei olisi
olemassakaan ilman syntymän ihmettä. Heitä ei olisi olemassa ilman vanhempia.
Ilman, että heitä on rakastettu valtavasti jo ennen omaa maailmassa olemistaan.
</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">On toivottu. Odotettu. Kannettu. Synnytetty. Otettu vastaan.
<br />Katsottu - Rakastettu. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Tänä vuonna järjestetyt juhlat olivat elämäni raskaimmat.
Sinällään päivä oli täynnä iloa ja lämpöä. Kohtaamisia. Lasten naurua. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Miksi siis raskasta? Olen tehnyt itseni kanssa monta vuotta sisäistä työtä käsitellen sitä, että lapseni tulevat jonain päivänä
kiintymään uuteen ihmiseen. Tämä on hieno asia. Asia, jota haluan
sydämeni pohjasta. Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin korostaen useasti sitä, että annan lapsilleni luvan liittyä muihin aikuisiin. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minulla ei ole ongelmaa hyväksyä sitä, että lapseni
kiintyvät tai jopa rakastuvat uusiin aikuisiin. Haluan heidän elämäänsä
empaattisia, kohtaavia, kannattelevia aikuisia. Aikuisia, joiden katseessa on
hyvä levätä. Hyvä kasvaa ja oppia arvostamaan itseä. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Oppia muistamaan, mistä on tullut. Oppia uskaltamaan, minne
onkin menossa. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minä en ole osannut viime aikoina ilmaista itseäni riittävän hyvin. Siksi minut on kuultu niin etten hyväksyisi uusia asioita tai muutoksia
lasteni elämään. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Tiedättekö mitä? Kaikkea en hyväksykään. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minä en hyväksy sitä, että ehkä ensi vuonna tähän aikaan, en
enää käy pitkiä iltakeskusteluja lapseni kanssa siitä millaisen kakun hän
juhliinsa haluaa. En näe jännityksestä ja innosta tihiseviä silmiä kun hän
yrittää kerta toisensa jälkeen udella mitä tänä vuonna lahjaksi minulta
saakaan. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minä en hyväksy sitä, että en ehkä ensi vuonna olekaan
laulamassa syntymäpäivälaulua hänelle. (mitä en muuten laulanut tänäkään vuonna
koska en itkuisuudeltani pystynyt). </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minä en hyväksy sitä, etten tiedä saanko enää jakaa riemua
lahjapapereiden avaamisesta. En leikkaa kakkua lautaselle. En kuule iloista
naurua pitkin taloa ja pihaa.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minun on hyvin vaikea hyväksyä sitä, etten voi onnellisena
ja ylpeänä äitinä iloita kaikista perhesynttäreiden vieraista. En voi tuntea
sitä, kuinka pitkän tauon jälkeen on kohtaamisessa ja katseessa lämpöä. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Jos, minua, ei, ole. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minä hyväksyn sen, että lapsieni elämään tulee uusia kannattelevia
aikuisia. Minä toivon sitä. Minä vaadin sitä. Minä vaadin, että minun lasteni elämään tulee juuri yksi tietty ainutkertainen ihmeellinen turvallinen ihminen. Ei yhtään kuka tahansa. Ei todellakaan kuka tahansa. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Silti minun on käsittämättömän hirvittävän vaikeaa hyväksyä
sitä, että minä en ole se, joka kestää ensimmäiset finnit ja äänenmurrokset.
Pelkää sydänsyrjällään kun kauan haaveillun kevarin perävalot loittonevat
pihasta. Syynää ja tarkalla silmällä katsoo ensimmäiset tyttöystävät. Järjestää
rippijuhlat. (eikä silloinkaan kirkossa laula kun ei itkuisuudeltaan pysty). </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minä hyväksyn, että elämässä tapahtuu nopeitakin muutoksia. </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Siihen minua on valmennettu viimeiset kolme vuotta.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Joka toista minusta luulee hän ei kuule. Ei minua kuule. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Ja minä haluaisin hyväksyä sen. Kuinka naurusta tuikkivan, pisamaposkisen poikani tulevaa omaa lasta pitää sylissään ihan joku toinen kuin
minä. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minä haluaisin. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">On silti kaksi täysin eri asiaa olla hyväksymättä uusia ihmisiä. </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Kuin hyväksyä mistä nyt kirjoitan.</span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"> </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minä kuitenkin. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Haluaisin haluaisin haluaisin.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Eikö se riitä. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Jos en osaa riittävän nopeasti. </span></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Heittäkää ensimmäinen kivi.</span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1322004925040927655.post-11838371615406684362015-08-04T11:31:00.001-07:002015-08-04T11:39:27.645-07:00<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Ohimoissa
jyskyttää. Kuumuus (josta ei kyllä saa sanoa poikkipuolista sanaa kun on ollut
niin katala kesä vaikka minä kyllä olen nauttinut joka hetkestä). Lomien lopun
häämöttäminen (jota totta puhuen odotan odotan odotan). Kaikki sisääni kertyneet
sanat (joista haluaisin nyt sieluni kyllyydestä kirjoittaa vaan pahaa pelkään
etten osaa).</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minulla ja
meillä on ollut hieno kesä. Erityisen hieno kesä. Hienoista hienoin kesä.
Sytostaattihoitojen päättymisen jälkeen olen jaksanut olla lasten kanssa
täysillä. Omituinen sana minun makuuni, silti sanon: täysillä. Olen ollut niin
onnellinen kun jäin henkiin. Olen tässä. Saan katsoa lapsiani. Saan tuntea
heidän elämän voimansa. Kuulla heidän äänensä. Naurun. Ja kaikki tuhat tarinaa
ja kysymystä. Minä saan.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Kesä on
ollut. (mainitsinko ja sanan hieno). Tänään oli ensimmäinen paluu arkeen kun
minulla oli varattu aika viranomaistaholle. Hoitamaan omia asioitani. Istuessani vastaanotolla tuolille kuulin kysymyksen: ”Miten sinä jaksat nyt?”. Miten minä jaksan nyt? Sisältäni vapautui iso itku. Istuin ja itkin. Itkin itkemistäni. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Onnesta.
Olen saanut viettää rakkauden ja hyvän mielen kesän läheisieni kanssa. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Ilosta.
Viimeksi tänään aamulla sain herätä hyvän tuuliseen puheen pulinaan ja nauruun.
</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Kiitollisuudesta.
Olen jaksanut paljon kaikesta kivusta ja päivittäisistä oireista huolimatta.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Surusta.
Oliko tämän minun viimeinen kesäni?</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Tämän
kysymyksen esitin tänään myös minua vastaanottavalle ihmiselle. Entä jos minä
en enää näe yhtään uutta kesää? </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Eikä sillä
kesällä niin väliä ole. Tämäkin kesä on kai yleisen mittapuun mukaan ollut ihan
perseestä. Minulle se oli täysin ainutlaatuinen. Koska kesäni muodostui minun
rakkaista ihmisistä. Oikea kysymys siis kuuluisi: ”Entä jos en enää näe yhtään ketään
näistä läheisistäni?”. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Ei siihen
kukaan osaa vastata mitään. Ei edes vastaanottovirkailija.
Tavallisena tiistaipäivänä vuonna 2015.</span>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1322004925040927655.post-76238253630887749922015-07-05T11:58:00.001-07:002015-07-05T12:09:20.810-07:00<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Lokoisan
helteinen ja hyvän mielen viikonloppu takana. Tai oikeastaan koko viime viikko
tuntui minusta ihan luxuslomalta. Vietin alkuviikon tyttäreni kanssa ja
loppuviikon olin rakkaan ystäväni luona Tampereella. En muista koska viimeksi olisin
pystynyt olemaan näin huoleton. Olemassa olo tuntuu keveältä. Aikataulut, kellot ja koneet unohtuvat. Olen
jo nyt saanut kesältä enemmän kuin osasin toivoa.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Tämän
viikonlopun Iltalehdessä on ollut kauniisti kirjoitettu juttu minun
sairaudesta, lapsista ja kuolemanpelon kohtaamisesta. Sitä ei valitettavasti
ole nettiversiona. Laitan liitteeksi kuvan, jos jaksaa tihrustaa niin siitäkin
pystyy kyllä lukemaan. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEib-8GYIceyUCi4bJWdvsteCwgnm6xWpiMSobqIYZcnclIDSWD2kUXLS5WxETfQ-jm4mNw-zJ_CnLWSyQYKfcSdDtB_AweWe91ygeXrZSNddijayjPllr_Zu3KJH8eFmYo9A21YgeuTA1s/s1600/11402664_10153522131432318_8390098994425947715_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="476" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEib-8GYIceyUCi4bJWdvsteCwgnm6xWpiMSobqIYZcnclIDSWD2kUXLS5WxETfQ-jm4mNw-zJ_CnLWSyQYKfcSdDtB_AweWe91ygeXrZSNddijayjPllr_Zu3KJH8eFmYo9A21YgeuTA1s/s640/11402664_10153522131432318_8390098994425947715_n.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Tekstissä
mainitaan tärkeänä tuen muotona Siskot – syöpäkuntoutujat ry. Tätä itselleni
merkityksellisen ja tärkeän yhdistyksen toimintaa haluan korostaa erityisesti.
En tiedä missä olisin ilman Siskoja. Intohimoiseen ja pyyteettömään tekemiseen
voit tutustua yhdistyksen nettisivuilla: <a href="http://www.siskot.info/">http://www.siskot.info/</a> </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Ja jos kaipaat
vaikka sadepäiviksi hyviä dokumenttiohjelma vinkkejä niin muistutan tässä
kohtaa myös meidän perheestä tehdystä Avec Tastula ohjelmasta, joka on vielä katsottavissa Yle Areenalla: </span><a href="http://areena.yle.fi/1-2372307" style="font-family: Verdana, sans-serif;">http://areena.yle.fi/1-2372307</a></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Kauniita kesäpäiviä juuri Sinulle. <br />Muista, maailma on kaunis. </span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1322004925040927655.post-7766549107386373612015-06-24T11:15:00.003-07:002015-06-24T11:23:17.225-07:00<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Kaksi
viikkoa viimeisestä tiputushoidosta. Viime viikolla oli lääkärillä käynti
kokovartalon ct-kuvauksen ja laajojen verikokeiden jälkeen. Sain toiveikkaita
ja hyviä uutisia. Luustometastaasit ovat kalkkeutumassa hyvin ja luuytimenkin
toiminta näyttäisi olevan turvattu. Syöpämarkkeri on myös laskenut ja minun
kohdallani syöpämarkkerin seuraamisella on merkitystä. (Kirjaimellisesti
uusimmassa lääkärinlausunnossa lukee: Hyvä vaste kuvantamisissa, luuytimen
toiminta selkeästi lähes normaalistunut, samoin merkkiaine CA 15-3
laskusuunnassa). </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Mitä tästä
kaikesta ajattelen? Tietenkin olen valtavan helpottunut. Puolen vuoden paine ja
valtava kantaminen kuitenkin purkautui ankarana migreenikohtauksena. Näissä merkeissä
meni juhannukseni. Ja tällä viikolla olen ollut hyvin väsynyt. Juuri niin, luit
oikein. V Ä S Y N Y T. (Ja taas se jollottaa samasta asiasta.). </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Väsymykseni
on nyt kuitenkin täysin erilaista kuin hoitojen aikana. Se ei ole täysin
lamaavaa tahmaa. Samoin viikottaisen kortisoniannoksen mukanaan tuoma levottomuus,
turhanpäiväinen ylivireys ja ällöttävä turvotus ovat nyt ohitse. Väsymys on
kouriintuntuvaa mutta huomattavasti kepeämpää kuin aikaisemmin. Esimerkiksi
eilisen päivän makasin aamusta iltaan vuoteessani, tekemättä yhtään mitään. En
tapani mukaan selaillut edes älypuhelinta. Makasin, ja olin vaan. En fyysisesti
vaan jaksanut nousta ylös mutta huilaaminen ei ollut ahdistavaakaan. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Olen
kuluneen kahden viikon aikana oivaltanut, että en ole missään vaiheessa tätä
prosessia (alkoi syyskuussa 2012) päässyt kuntouttavaan ja eheyttävään
vaiheeseen. Jo ensimmäisen hoitokierroksen aikana astui </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">elämääni </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">levinneisyysepäily maaliskuussa 2013. Ja
tätä seurasi vaikea epävarmuuden vuosi, joka huipentui laaja-alaisen luustolevinneisyyden
todentamiseen huhtikuussa 2014. Tätä taasen seurasi luuydinlevinneisyyden
löytyminen joulun alla 2014.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Olen
kuluneet vuodet siis elänyt joko hoitorutiineita tai niiden välistä huolen ja
pelon aikaa. Missään välissä ei ole ollut kunnon aikaa ja tilaa
kuntoutumiselle. Todelliselle
voimaantumiselle. Elämänvoiman uudelleen käyttöönottamiselle.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Nyt
ajattelen minun hetkeni koittaneen. Haluan pyhittää aikaani itsen hoitamiselle.
Toki olen tätä tehnytkin jo kuluneen sairasloman ja hoitoputken aikana. Mutta
sytostaattihoitojen ollessa päällä elämää määrittelee aivan liian paljon puhdas
selviytyminen. Elämästä tulee eloonjäämiskamppailua. On valtava arvo jäädä
henkiin. Mutta pelkästään henkiin jääminen ei minun mielestäni riitä. Itse en
koskaan haluaisi olla ”kuhan vaan hengissä”. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minä haluan
elämältäni paljon muitakin asioita. Haluan kokea olevani osaava, kelpaava,
tarpeellinen. Haluan jaksaa muutakin kuin hengittämistä. Haluan tuntea olevani
kaunis. Haluan olla elinvoimainen nainen. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minun aikani
ja hetkeni on nyt. Nyt kun olen saanut hyvät hoitovasteet ja pahin on toistaiseksi
taas selätetty. Ajattelen, että minun tehtäväni on nyt pitää itsestäni huolta
täysillä, ja niin hyvin kuin osaan. Korjaan; paremmin kuin olen ajatellut
osaavani. Nyt on astuttava oman jaksamisen ja osaamisen rajan ylitse. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minun
kohdalla tämä tarkoittaa aika radikaalia ruokavalion muutosta (kerron tästä
kohta tarkemmin lisää) ja kaikin puolin omaan tervehtymiseen satsaamista.
Kroonikkona en voi käyttää sanaa paraneminen. (by the way; kirjoitin ensin ”tervehtymiseen”
sanan sijaan ”parantumiseen”. Mutta pikaisesti korjasin sen). Sellaisen
havainnon olen tehnyt omalla kroonikkourallani, että meitä kroonikoita ei
mitenkään edes yritetä kuntouttaa!! Korjatkaa ihmeessä ja kiireesti jos olen
täysin väärässä. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Itse
ajattelen nyt kuitenkin niin, että tämän asian kanssa en voi jäädä tulee
makaamaan. Elämä on omissa käsissä, ei kenenkään muun. Enkä nyt ole armoton.
Olen puhtaasti kiitollinen elämästä. Ja kyllä minä ajattelen myös niin, että
ihmisen on tehtävä mitä ihmisen on tehtävä. Ja kukin täysin omalla tavallaan. Lopullisen päätöksen tekee joku muu. Ja siihenkin on sopeuduttava. </span>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.com15tag:blogger.com,1999:blog-1322004925040927655.post-19335174462853581062015-06-12T10:52:00.001-07:002015-06-12T11:01:54.716-07:00<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Ei saa
valittaa säästä. Varsinkin kun on ollut kylmä kesän alku. Minä sanon kuitenkin,
että oma kipukynnykseni lämpimän kanssa paukahti tänään rikki. Totta kai sitä
haluaisi nauttia lämpimästä ja auringosta! Mutta kun se ei onnistu. Tulee vain ja ainoastaan tuskainen olo. Näinä
päivinä ikävöin ihan valtavasti tervettä kehoani. Tekisin mitä vain, että
saisin sen takaisin. <br />
<br />
Mutta se kuumuudesta. </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Tuskaiseen
oloon on tietenkin muitakin syitä kuin kuumuus. Minua ahdistaa. Erityisesti tänään olen ollut piinaavan vihainen
ja ahdistunut. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Mitä sitten teen tässä tilassa? Jos saisin valita, olisin näinä
päivinä vain ja ainoastaan yksin. En
haluaisi nähdä ketään. Tämä ei johdu siitä, että minä EN haluisi nähdä tiettyjä
ihmisiä. Vaan se johtuu siitä, että minä haluan <u>säästää muut ihmiset
itseltäni</u>. Ja tässä on vissi ero. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">On todella
raskasta olla kireä ja äkäinen. Kun puran tätä läheisiini, alkaa negatiivinen kierre.
Ahdistus kasvaa lumipalloefektin lailla. Siksi olenkin toivonut läheisiltäni, että he
myös itse tajuaisivat ettei minun kanssani kannata yrittää olla vaikeina
päivinä. Mutta onko tämä liikaa vaadittu toisilta ihmisiltä? Onko se itsekäs
toivomus, että saisin olla vain ihan yksin? </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Koska minä
viihdyn todella hyvin juuri yksin. Jos minun parasta ajatellaan, on yksinään
oleminen sitä. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Tämä viikko
on ollut erityinen. Tiistaina kävin viimeisessä sytostaattihoidossani. (Tai
näin haluan ajatella. Hoitaja kyllä muistutti minua jo edessä olevista varatuista ajoista.)
Aivan valtava väsymys laskeutui ylleni viimeisen hoidon jälkeen. Puolen vuoden
urakka on nyt ohitse. Onko se kannattanut?</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Tänään.
Juuri tänä kireän vihaisena päivänä minulla oli tutkimuspäivä Radiuksessa. Ensi
viikon keskiviikkona saan kuulla tuloksista.
</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Eilen illalla
olin hyvin levoton. Kaikki lapseni olivat pitkästä aikaa yhdessä kotona. Yritin
hillitä itseäni mutta kummallinen kireys alkoi hiipimään parketinraoista pitkin
pohkeitani. Ylös ylös ylös. Kun tukala olo tavoitti keuhkoni huomasin huudon
vain purkautuvan minusta: ”Mua ahdistaa!!! Miks te ette tajuu ja anna mun mennä
nyt vaan jo nukkuun!!”.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Näin huusin
lapsilleni. Kolmelle ihmeelliselle ihmiselle. Kaikille kolmelle. Yhdessä ja erikseen.
</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Miten he
voisivat tajuta? Eihän se ole heidän tehtävänsä.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Vetäydyin
vuoteeseeni. Painavan ja kuuman jättipeiton alle. Kuulin lasten puhuvan sipipuhetta. Omassa päässäni kohinaa: </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">”Pelasta
minut pelasta pelasta. ”</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Olen kauhea
ihminen, ihmishirviö.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Tänään kuopukseni on tiuskinut minulle pitkin päivään. Iltaa kohden tiuskinta sikistyi huudahdukseen:" Mä vihaan sua!!".</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Ovi paukahtaen omaan huoneeseen. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Kunnes hetken kuluttua sieltä hiipi viereeni kainaloon. "Saako halata?". </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">"Saa. Ihan aina. Koska mä rakastan sua."</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-1322004925040927655.post-10563108973615373182015-06-03T09:48:00.000-07:002015-06-03T10:29:06.699-07:00<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">17 sytotiputusta takana ja yksi edessä. Toivottavasti vaan
yksi edessä. Pyysin eilen Radiuksessa ollessani loppukuun aikataulun itselleni
printattuna. Nythän on taas edessä tutkimukset ja onkologilla käynti.
Yllätyksekseni huomasin kesäkuun loppuun varatun sytostaattihoitoajan. Tästä en tiennyt mitään. Kun olen selvittänyt
asiaa, ja kuullut vertaisten kokemuksia, tiedän tämän olevan ennakointia.
Varmuuden vuoksi jos tutkimuksissa ilmenee, että hoitoja pitää kuitenkin
nopeasti jatkaa uudestaan.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Arvostan tätä varmistelua ja ennakointia. Herättäähän se
myös turvallisuuden tunnetta. Tieto siitä, että pääsee nopeasti taas hoitoon
jos sairaus on levinnyt tästä pitkästä hoitojaksosta huolimatta. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Ja tiedosta puheen ollen. Lämmitti mieltä saamani palaute
siitä, että blogistani saa hyvää tietoa. Itseä aina naurattaa kun googlaamalla
etsin informaatiota tautiin liittyen, ja yllättävän usein pomppaa oma blogini listalle. Koska minähän en varsinaisesti välitä ainakaan lääketieellistä
tietoa. Mutta kokemustietoa haluan välittää. Ja tuntuu hyvältä, jos siinä edes
jotenkin onnistun. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Mutta nyt haluan välittää myös tieteellistä tietoa tämän Duodecim lehden "Levinneen rintasyövän hoito" (Johanna Mattson ja Riikka Huovinen) artikkelin kautta. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="file:///C:/Users/Marialaiset/Downloads/Levinneen%20rintasy%C3%83_v%C3%83_n%20hoito%20duo12295%20(1).pdf" style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: xx-small;">file:///C:/Users/Marialaiset/Downloads/Levinneen%20rintasy%C3%83_v%C3%83_n%20hoito%20duo12295%20(1).pdf</span></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Kannattaa lukea koko artikkeli mutta nostan
muutaman kohdan tähän. Aloitan tästä: </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">”<i>Rintasyöpään sairastui vuonna
2012 Suomessa 4 694 naista. Vaikka hoitotulokset ovat parantuneet huomattavasti
viime vuosikymmeninä ja viisivuotiselossaololuvut lähentelevät 90 %:a,
rintasyöpään kuolee vuosittain noin 800 naista.”</i></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><i><br /></i></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">En haluaisi
taas kuulostaa kauhean synkältä, mutta
en vaan voi olla jatkamatta omaa tietäni. Olemalla realisti myös tämän vaikeamman
puolen kanssa. 800 naista vuodessa on kuitenkin aika paljon. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Miksi haluan aina
tästä kirjoittaa? En lietsoakseni epätoivoa tai pelkotiloja. Minä haluan kunnioittaa niitä naisia ja perheitä, jotka elävät levinneen syövän
kautta ihan toisenlaista tarinaa. Sekin tarina on täynnä valoa ja toivoa. Mutta
valo ja toivo on tyystin erilaista kuin heidän kohdallaan, jotka saavat puhtaat
paperit. Siitä pitää puhua ja kirjoittaa. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br />
Minä itken hyvin harvoin. Aivan liian vähän. Varsinkaan ihmisten aikana en itke
oikeastaan koskaan. En pidä sitä kuitenkaan enää vikana itsessäni. Se on minun
perusominaisuuteni, ehkä myös vahvuus. Tänään itkin tämän lukiessani: </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<i style="text-indent: 65.2pt;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">”Levinnyttä rintasyöpää pidetään edelleen parantumattomana
sairautena. Keskimääräinen </span></i><i style="text-indent: 65.2pt;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">elinaika etäpesäkkeiden toteamisen jälkeen on noin kolme vuotta,
vaikka yksittäiset </span></i><i style="text-indent: 65.2pt;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">potilaat voivat elää huomattavan pitkään. Levinneen rintasyövän
hoidon tavoitteena on </span></i><i><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">pidentää potilaan elinaikaa,
vähentää taudista aiheutuvia oireita ja ylläpitää mahdollisimman hyvää
elämänlaatua.”</span></i></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; margin-left: 65.2pt; margin-right: 0cm; margin-top: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Keskimäärin
kolme vuotta on aivan hurjan lyhyt aika. Ja haluan nyt korostaa sitä, että minä
EN ole kuitenkaan lamaantunut tämän karkean elinaikaennusteen ääressä. Tiedän, ja
etenkin hyvin vahvasti uskon kaiken olevan mahdollista. En ole antanut
mitenkään periksi, enkä ole antamassa. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Mutta tämä realiteetti on kuitenkin
realiteetti. Minulla on leviämisen toteamisesta mennyt nyt jo yksi vuosi, ja tautini
on ollut levinnyt jo kohta kolme vuotta. Tilastolliset luvut mitataan tosin leviämisen toteamisen hetkestä.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br />
Kuitenkin ajattelen eläneeni levinneen syöpäni kanssa jo aika kauan. Tästä olen
hyvin onnellinen ja kiitollinen. Olen myös hyvin väsynyt. Hyvin hyvin väsynyt. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Entäs
hoidoista.<i> </i>Hoitojen kohdalla puhutaan ns. hoitolinjoista, jotka on
numeroitu ykkösestä neloseen. Nämä ovat aina hyvin yksilöllisesti räätälöityjä
riippuen kunkin potilaan täysin omasta tilanteesta. Eli hoito aloitetaan
<u>ensimmäisestä hoitolinjasta</u>, minun kohdallani se oli luustolevinneisyyden
varmistuessa keväällä 2014 luustolääkityksen aloittaminen (ensin tiputuksena Pondronat 3 kuukautta, jonka jälkeen hoito muuttui X-Geva pistokseksi kerran
kuukaudessa) sekä Letrosol hormoniliitännäishoidon aloittaminen. Syksyllä 2014 minulta poistettiin myös
munasarjat, tämän leikkauksen yhteydessä tehtiin löydös syövän leviamisestä
näistä molempiin. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Kun
marraskuussa 2014 todettiin sairauteni leviäminen luuytimeen siirryttiin
<u>toiseen hoitolinjaan</u>, eli mukaan tuli miniepirubisiinhoito (sytostaatti) kerran viikossa, tämä hoito siis päättyy ensi
viikolla. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Hoitojeni tavoitteet ovat olleet seuraavat: X-Geva luustolääkityksen
tavoite on tehdä terveestä luupalkista ”panssari” luustossani olevien etäpesäkkeiden
(kaikki selkärangan nikamat, kallo, kaulan luusto, lantio, lonkat) ympärille ja
parhaimmassa tapauksessa estää niiden kasvaminen täysin. Luustopesäkkeet voivat
myös sklerosoitua eli kalkkeutua. Sytostaattihoidon tehtävänä on taas ollut
vaikuttaa luuytimen toimintaan ja elvyttää hiipunut verisolujen tuotantoni. Tässä
kohtaan haluan viitata artikkelin kohtaan: </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<i style="text-indent: 65.2pt;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></i></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<i style="text-indent: 65.2pt;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">”Jos tauti on edennyt suoraan kahden edellisen hoitolinjan läpi, on
erittäin epätodennäköistä, </span></i><i style="text-indent: 65.2pt;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">että seuraavan linjan solunsalpaajahoidolle saadaan vastetta.
Neljännen linjan </span></i><i style="text-indent: 65.2pt;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">hoitoon ei pidä ryhtyä, jos tauti on edennyt suoraan kaikkien
aikaisempien kolmen linjan </span></i><i><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">läpi.</span></i></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minä olen
siis nyt menossa toisessa hoitolinjassa, joten kesäkuussa koittavat tutkimukset
ja niiden tulokset ovat hyvin merkittävät. Ja jännittävät! Onko minun tautini
edennyt suoraan kahden hoitolinjan lävitse?? Ensimmäisen hoitolinjan läpi
eteni. </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Huh huh mitä aikoja eletään meillä!! </span><br />
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Hoitolinjat saavat mielessäni myös jonkinlaisen juoksuhaudan, taistelulinjan merkityksen. Juoksuhaudassa eläminen on hyvin vaativaa. Mutta ihan kaikkeen sopeutuu. Ja jos ei muuta jaksa, aina voi vaan nojata oman poteronsa turvalliseen seinään. Ja luoda katseensa taivaaseen. <br />Taivas on puhdasta valoa tulvillaan. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWYWYv3SALQFUD6uiDnuDBYqXyM7fqIBSPb1YOLXer29pUmshUFlQx5o2qJDRAYZJdDk8ArSB4CarM9bhMGJVlUwFEwExNvkakvuhwLeYKD-_-dV2PTbx4qQurQc06iymqOG1Fd88lP94/s1600/10453464_10153448494572318_7005550033686826765_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="260" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWYWYv3SALQFUD6uiDnuDBYqXyM7fqIBSPb1YOLXer29pUmshUFlQx5o2qJDRAYZJdDk8ArSB4CarM9bhMGJVlUwFEwExNvkakvuhwLeYKD-_-dV2PTbx4qQurQc06iymqOG1Fd88lP94/s640/10453464_10153448494572318_7005550033686826765_n.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1322004925040927655.post-36508432242032510842015-06-01T08:10:00.002-07:002015-06-26T09:14:34.503-07:00<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Kesäkuun ensimmäinen päivä. Minun(kin) syntymäni päivä.
Sataa vettä, tuulee. On harmaata. Onko päivä minulle erityinen juuri tänään? On
ja ei. En ole aikuisuudessa kovinkaan juhlinut syntymäpäiviäni. Olen toki
sitäkin tehnyt joinakin vuosina, en nyt vähättele juhlintaan osallistuneita
läheisiäni.</span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Tarkoitan etten ole
järjestänyt mitään suuria juhlia enkä ole koskaan osannut ”tehdä numeroo”
omasta päivästäni. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Nykyään päivistä tekee erityisiä niihin liittyvät ajatukset.
Sinällään käytännössä ei tapahdu mitään ihmeellisempää kuin muinakaan vuosina,
mutta pään sisäinen maailmani on erilainen. Tänään vietän esimerkiksi jo toista
syntymäpäivääni syöpädiagnoosin jälkeen. Joten ei todellakaan ole itsestään
selvää, että olen nyt tässä kirjoittamassa näitä sanoja sinulle. Varsinkaan kun
minun syövästä ollaan hyvin varmasti sitä mieltä, että se on ollut laaja-alaisesti
levinnyt jo syksyllä 2012 kun se ensimmäisen kerran löydettiin. Siis onkologini
on tätä mieltä. Olen siis elänyt levinneen syövän kanssa kohta kolme vuotta. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Ja nyt kun tätä kirjoitan, tajuan täysin alimitoittaneeni
tämän syntymäpäiväni. Ilotulitusraketteja ja paljon kuohuvaa heti tänne
kiitos!! </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minä olen syntynyt tällä samalla päivämäärällä aivan liian
monta vuotta sitten. Jos en olisi syntynyt ei minua olisi. Ei olisi minun
äitiä eikä isää (hän on edesmennyt tosin) sellaisina ihmisinä kuin he ovat. (Äitini muuten kyllä tarjosi minulle
tänään hyvää ruokaa ja kuohuviiniä, kiitos siitä hänelle). Ei veljiäni juuri
minun veljinäni. Varsinkaan minun lapsiani ei olisi ollenkaan. Maailma olisi monin
tavoin toisenlainen. <br />
<br />
Kuten se olisi ratkaisevalla tavalla toisenlainen ilman sinua. Iloitkaamme siis
syntymästä, antakaamme sille enemmän arvoa. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Ja koska olen juuri minä. Varsinkin juuri se minä, joka veti
keuhkonsa täyteen ilmaan 45 vuotta sitten Pohjois-Karjalan tyttönä, Joensuun
keskussairaalassa. <br />
<br />
Koska olen minä, kirjoitan sinulle syntymän lisäksi kuolemasta. Mikään
maailmassa ei liity niin läheisesti yhteen kuin syntymä ja kuolema.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Olen saanut blogiini kommentin liittyen facebook-sivuillani
olevaan ”kuolinilmoituspalstaan”. Tohdin nostaa tämän aiheen myös tähän kommentin
ollessa anonyymin. (kommentti ja vastaukseni siihen on luettavissa täältä: <a href="http://syopatarinoituutodeksi.blogspot.fi/2015/05/kohta-kuukausi-viimeisimmasta.html">http://syopatarinoituutodeksi.blogspot.fi/2015/05/kohta-kuukausi-viimeisimmasta.html</a>) </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Arvostan
aina mielipiteen ilmaisemista ja sitä teen edelleenkin. Huomaan tämän kuitenkin
vaikuttaneen minuun. </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Miksi kulttuurimme on sen kaltainen, että ”kuolinilmoituspalstan”
pitäminen olisi jotenkin erityisen ikävää ja tahditonta? Olohuoneisiimme tulvii
väkivaltaa ja kuolemaa ikkunoista ja ovista. Mutta oikea kuolema pitää lakaista
maton alle. Sitä ei saa pitää esillä. Koska ei </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">”edistä mitään” nuorten naisten ja pienten
lasten äitien kuoleman esille nostaminen?</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">On tahditonta muistaa muistella arvostaa kaivata.
Ainutkertaisia kerran syntyneitä. Nyt kuolleita. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Miksi kulttuurimme on tämän näköinen? Koska me ihmiset
luomme sen kulttuurin. Meistä jokainen, joka ikinen vaikuttaa siihen miten
kuolemaan suhtaudutaan. Tämä on hyvin henkilökohtainen teko. Suorastaan
valinta. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Haluanko torjua ja omassa ahdistuksessani kieltää yhden
tärkeimmistä elämän ulottuvuuksista? Vai haluanko tehdä työtä itseni kanssa
kestääkseni, ollakseni vahva? </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Uskallanko suhtautua surullisesti? </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Sitähän se on. Surullista. Lukea facebook-sivuilta kuinka
taas kaunis ihmeellinen nainen muuttui joutsensiskoksi. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minäkään en oikein kunnolla osaa, ja ihan kaikkein mieluiten
lakaisisin koko fucking syövän maton alle. Minulla kun ei ole valinnan varaa
niin olen kevään aikana kirjoittanut tämän tekstin. Kuvaan tekstissä suhtautumistani omaan kuolemaani mutta ajattelen sen kuvaavan surullisena olemista yleisemmälläkin tasolla. Siksi valitsen tämän päättämään päivän mietteeni: </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoListParagraphCxSpFirst" style="margin-left: 0cm; mso-add-space: auto;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><i><span style="line-height: 115%;">”Aitoon rauhaan ja toivoon liittyy aina oleellisena
osana myös suhtautumisen vapaus.</span></i><b><i><span style="line-height: 115%;"> </span></i></b><i><span style="line-height: 115%;">Haluan
olla vapaa suhtautumaan myös surullisesti. On hyvin oireenomaista miten elämään
kuuluvien tunteiden kohtaaminen on ihmisille vaikeaa. Miksi ei saisi olla
surullinen oman elämänsä ”kohtalosta”? Mitä tämä kertoo meistä ihmisistä?
Surullisena oleminen ei ole koskaan synkistelyä vaan mitä syvintä elämänvoimaa.
Ainutkertaisen ihmisen elämänkysymykset sisältävät aina suuria tunteita. <o:p></o:p></span></i></span></div>
<div class="MsoListParagraphCxSpMiddle" style="margin-left: 0cm; mso-add-space: auto;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoListParagraphCxSpMiddle" style="margin-left: 0cm; mso-add-space: auto;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large; line-height: 150%;"><i>Ja aina keskeneräiseksi jääviä ajatuksia.</i></span><br />
<div class="MsoListParagraphCxSpMiddle" style="line-height: 150%; margin-left: 0cm; mso-add-space: auto;">
<span style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><i>Elämää ei voi koskaan ajatella loppuun saakka. <o:p></o:p></i></span></span></div>
<div class="MsoListParagraphCxSpLast" style="line-height: 150%; margin-left: 0cm; mso-add-space: auto;">
<span style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><i>Silti se on uskallettava elää – loppuun. </i></span></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; line-height: 24px;"><i><br /></i></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; line-height: 24px;"><i>(</i></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; line-height: 150%;">Kirjasta: Kärsimys ja kuolema elämäntarkoituksen kirkastajana. Timo Purjo 2015.)</span></div>
</div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1322004925040927655.post-24093546580068287152015-05-27T06:06:00.002-07:002015-05-27T11:37:43.980-07:00<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">16 sytostaattitiputusta takana. Kaksi edessä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Puolen vuoden urakka on kohta selätetty. Kun kuulin
joulukuussa 2014 hoitosuunnitelmastani, eli kuusi kuukautta kestävästä kerran
viikossa toteutuvasta suonensisäisestä sytostaattihoidosta, kuulosti tämä
hoitotavoite ihan tuhoon tuomitulta. Miten voi kukaan jaksaa puoli vuotta kerran
viikossa sytostaattitiputuksia? </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">No minä olen jaksanut. Yhtä väliintuloa lukuun ottamatta.
Tämä väliintulo oli maaliskuussa sairastamani raju flunssa, jonka vuoksi jäi
kaksi hoitoa väliin. Muuten ollaan pysytty täysin hoitoaikataulussa ja
tavoitteissa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Enää kaksi hoitoa jäljellä. Vaikka tälläkin hetkellä
sairastan epämääräistä flunssaa. Eilen tiputuksessa ollessani vähättelin
oireitani sairaalassa. Haluan tämän vain päättyvän nyt!! En halua mitään muuta
maailmassa kuin sitä, että hoitoni ovat kahden viikon päästä ohitse. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Kesäkuun puolessa välissä on kaikki mahdolliset tutkimukset
ja skannerit. Ja kuun lopussa kuulen näiden tulokset. Onko kannattanut kestää
puolen vuoden painajainen? Onko kannattanut taas altistaa minut ja omat lapset kaikelle
kauhulle ja väsymykselle? Ja kun nämä sanat nyt kirjoitin niin samalla hetkellä
tajuan – ei ole vaihtoehtoja. Ei itsen
eikä lasten vuoksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Ei meistä kukaan tätä elämäänsä halua. Ei halua valvottuja öitä eikä väsyneitä päiviä. Eniten valvoo äiti, mutta aivan liian usein valvovat
lapsetkin. Nuorin poika puhua pulisee ja kyselee: ”Kuoletko sinä äiti tähän
syöpään?”. Mitä siihen sanomaan? Mitä lauseita loihimaan?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Kun täytyy olla totta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Vanhempi poika ei kysele ei puhu. Saattaa silti nousta
keskellä yötä kulkemaan pitkin huoneita. Punaisine silmineen. Niistää nenäänsä ja hakee jo kolmatta
vessapaperirullaa huoneeseensa. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Kun kysyn: ”Mikä sulla on? Onko paha olo?”.
Vastaa: ”Ei mulla mitään hätää, kauhee nuha mulla vaan.”.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Kauheelta nuhalta tämä minustakin tuntuu - eikä kukaan meitä pelasta tältä tulvalta.</span><br />
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1322004925040927655.post-23582136635325858312015-05-21T07:40:00.000-07:002015-05-21T08:06:22.431-07:00<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Neljättä päivää aika ikävän flunssan kourissa. Ensimmäisenä
päivänä oli vähän kuumetta, jonka jälkeen taudinkuvaan on kuulunut täysin
tukossa oleva röörit. Sekä kauhea
uupumus, mikä toisaalta on minun perusoireistoani.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Onneksi kuitenkin olen nyt sairaana enkä esimerkiksi viime
viikolla. Edellinen viikkoni oli koko kevään täyteläisin ja siihen sisältyi
paljon tärkeitä menoja, jaettuja onnenhetkiä tärkeiden ihmisten kanssa. Sain
siis itse olla läsnä useammassakin itselleni erittäin rakkaan ihmisen juhlassa.
Näistä hetkistä olen ikuisesti
kiitollinen. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Kuten edellisessä tekstissä kirjoitin on ajan merkitys muuttunut.
Se tarkoittaa myös sitä, että kaikista onnistuneista rakkauden täyteisistä
hetkistä tulee kultakimpaleita muistojen aarreaittaan. Tämä koskee myös sitä
kun pääsee todistamaan toisten ihmisten merkityksellisiä hetkiä. Todistamaan, ja olemaan itse osa niitä.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Näitä kultakimpaleita on toukokuun aikana ollut myös
äitienpäivä, jonka vietin perheeni kanssa historiallisissa merkeissä. Olimme
ensimmäistä kertaa ikinä yhdessä äitienpäivänä. Minä, minun äitini ja kaikki
kolme lastani. (Tämä johtuu siitä, että asumme eri maanosissa äitini kanssa.)</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Muutenkin kulunut
kuukausi on ollut jotenkin erityisen tärkeä. Nyt pitäisi osata sanoa miksi. En
osaa. Huomaan itse muuttuneeni paljon, mutta en vielä osaa eritellä mitä se
tarkoittaa. Senkin aika vielä tulee.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Onneksi olen sairaana juuri nyt. Nyt minulla on sille tilaa.
En kuitenkaan voi olla miettimättä asioiden yhteyksiä. Tämä on jo toinen kerta
kun tulen todella sairaaksi sen jälkeen kun minulla on ollut paljon menoja.
Tarkoittaako tämä sitä, että sairastun pelkästään rasituksesta? Itse en siis
koe rasittuneeni (päinvastoin!) mutta elimistöni on varmasti saattanut
kuormittua. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Jos näin on, pitääkö minun alkaa ihan toisella tavalla säätelemään
ja rajoittamaan elämääni? Tosiasia on kuitenkin se, että minulla on juuri luuytimeen
levinnyt syöpä mikä vaikuttaa immuniteettiin (ja moneen muuhun asiaan)
ratkaisevalla tavalla. Tähän saakka en ole mitenkään rajoittanut omaan
elämääni, en ole vältellyt väkijoukkoja tai liikkumista. En ole vältellyt
oikeastaan mitään.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Enkä haluaisi tehdä sitä vieläkään. Enkä teekään. En pysty.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minuun on sisään kirjoitettu koodi, joka saa nousemaan ylös
ja lähtemään liikkeelle ”no matter what”. Enkä oikeasti kehuskele tällä nyt! Näin se vaan on, halusin tai en. En pysty jäämään ”vuoteeseen” jos koen
jonkun tilanteen olevan ainutkertaisen tärkeän. Ja usko pois, näitä tilanteita
on paljon. Koska koko elämä on
ainutkertaisen tärkeä. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">En ole myöskään marttyyri. En lähde liikkeelle uhrautumisen
mentaliteetilla, koska olisi pakko. Tai kiitoksen toiveessa. En. Minä haluan.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Mutta juuri tänään, ollessani kovin sairas, olen pysähtynyt
miettimään. Missä menee raja? Koska tulee hetki jolloin minun on vain pakko jäädä kotiin vaikka
olisi kuinka tärkeästä asiasta kyse? En olen ihan varma osaanko itse arvioida
tätä rajaa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Jostain syystä olen kuitenkin suht varma siitä, että tulen
raahaamaan luuni paikalle ihan viimeiseen saakka. Jos on rakkaistani kyse. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Olin
viime viikon sunnuntaina loistavassa Kuolema ja kulttuuri -tapahtumassa
Helsingin Kansallisteatterissa. Yhteisessä keskustelussa esitettiin
esiintyjäkaartille kysymys: ”Kuinka sinä haluaisit kuolla?”. </span><a href="http://www.xn--hyvkuolema-s5a.fi/kuolema-ja-kulttuuri/" style="font-family: Verdana, sans-serif;">http://www.xn--hyvkuolema-s5a.fi/kuolema-ja-kulttuuri/</a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minä en juuri nyt ajattele tätä (ajattelen toki paljon
mutten juuri tällä hetkellä). Ajattelen pikemminkin: ”Miten minä haluaisin elää
loppuun saakka?”.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Haluan elää osallistumalla. En eristyksissä. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Haluan elää yhteydessä. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Vaikka siinä niin tavattoman huono olenkin, juuri minä. </span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1322004925040927655.post-63633430226044770342015-05-19T09:30:00.003-07:002015-05-21T05:33:13.040-07:00<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Kohta kuukausi viimeisimmästä päivityksestä. Minulle ajan kuluminen on vain merkkinä omasta muuttuneesta aikakäsityksestäni. Viikko tuntuu nykyään tunnilta. Yhtään liioittelematta. En muista koska olisin katsonut kelloa siinä mielessä, että toivoisin ajan kuluvan nopeammin. Päinvastoin. Hätkähdän aina kun huomaan yhden päivän kuluneen kuin silmänräpäyksessä. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Mistä tämä kertoo? En osaa vastata. Osaatko sinä?</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Olen kuitenkin hyvin onnellinen tästä uudesta käänteestä. Koska se tarkoittaa myös sitä, että elämässäni on yllättävän vähän todella tuskastuttavia asioita. Eikö olekin niin, että silloin kun joku asia on hyvin epämiellyttävä niin silloin </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">toivoo ajan kuluvan </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">nopeasti, haluaa kiirehtiä seuraavaan hetkeen jolloin </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">paskamainen olotila on ohitse? Toisaalta jos odottaa kovasta jotain niin aika mataa, ei kulu lainkaan. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minulla ei ole tätä kiiruhtamisen tarvetta. Enkä liiemmin odota asioita. En odota tulevaa. Jollain tapaa tiedän tulevaisuuden tapahtuvan nyt. Ja tämän nyt kirjoittaessani tulee pateettinen olo. Kaikki kanavat huutavat " tässä olemisen hetken merkityksellisyyttä</span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">". Plaah plaah.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Uskallan kirjoittaa tästä koska samaan aikaan kun olen onnellinen oman ajantajuni muuttumisesta, samaan aikaan elämässäni on läsnä tietty kärsimyksen kaista. Samaan aikaan murehdin paljon. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Murehdin sitä etten ehdi tehdä tai sanoa kaikkea mitä haluaisin. <br />Öisin valvon ja käyn hiljaista monologia </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">itseni kanssa.<br />Mitä kaikkea sanoisin sille ja sille ja </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">sille? </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Mitä tekisin tai en tekisi?</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Enkä silti sano tai tee.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Päivän koittaessa koen kaiken olevan vain ja ainoastaan hyvin. <br />Miksi ottaisin esille mitään vaikeita asioita, jäähyväispuheita?</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Ja taas kun koittaa ilta ja yö. Kaduttaa sanomatta </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">jättämiset. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">En haluaisi viettää öitäni katumuksen merkeissä mutta olen tässä kaikessa niin tavattoman huono. Kukaan ei ole opettanut minua. Ja meitä on maailma pullollaan, oppimattomia.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br />Tästä syystä haluan pitää ehkä vaikeinta asiaa esillä. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Me kaikki kuolemme kerran. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Vain ja yhden ainoan.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Emme saa uusintaa. </span>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1322004925040927655.post-60458110427599986662015-05-06T07:40:00.001-07:002015-05-06T08:50:48.538-07:00<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Herään tulevaan päivääni kello yksitoista. Herään vain ehtiäkseni yhdeksi Radiukseen
syto-tiputukseen. Muuten nukkuisin huomattavasti pidempään. Taksimatkalla
nuokun ja ajattelen vain iltapäivää. Silloin
pääsen takaisin nukkumaan. Mikään muu ei minua kiinnosta. Juuri nyt. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Sairaalassa saan esilääkityksenä kortisoniannokseni mikä
tietenkin muuttaa päivän kulun oleellisesti. Kortisoni takaa sen, että
tunnelmani keikahtaa hujauksessa toiseen laitaan. Ehei, nyt ei nukuta ei. Pariin vuorokauteen.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Tänään saan viidennentoista sytostaattihoitoni.
Suonensisäisesti. Minun suoneen tiputetaan punaista nauhaa. En pysty katsomaan
kun hoitaja laittaa kanyylin laskimoporttiin. Sattuu, eikä kuuluisi sattua.
Minun laskimoporttini on ollut hyvin ikävä (=kipeä) viime aikoina eikä viime
viikolla hoitoa pystytty lainkaan laittamaan sen kautta. Onneksi nyt pystytään koska muuten olisi edessä sen poistaminen. Laitteesta on tähän mennessä ollut
enemmän harmia kuin hyötyä. Keljuttaa. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Vielä (enää) on edessä kolme hoitoa. Olisi ollut neljä mutta
pyydän ensi viikolle taukoa. Ensi viikko on erityisen merkityksellinen viikko.
Saan olla todistamassa minulle rakkaiden ihmisten ainutkertaisia juhlahetkiä. Ja haluan jaksaa olla kunnolla läsnä. Yksi hoito
ei ole niin tärkeä. Ihmiset ovat nyt tärkeämpiä. Haluan ottaa elämässä ihan toisenlaisia kutsuja vastaan, en enää mitään syöpäsairaalan kutsuja! Ja myös minä olen niin tärkeä, että ansaitsen
yhden jaksavan juhlaviikon. (Ajattelen näin juuri nyt enemmän teoriassa kuin käytännössä. Mutta uskon uskon uskon parempaan).</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Kirjoitan mielessäni joka päivä. Minussa liikkuu paljon
sanoja. Silti en saa niitä tähän. Koska
koen olevani aivan liian jankuttava ja tylsä ollakseni luettava. Tätä samaa hoen joka kerta! Who cares anymore? (Eikä tarvitse sanoa nyt tähän, että kyllä
kiinnostaa.)</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Se on varmasti tämä sytostaattiputkessa oleminen, joka saa
minut ajattelemaan ja kirjoittamaan näin. On oltava. En olisi entisessä elämässä osannut kuvitellakaan millaista
on saada viisitoista (+ vielä lisää) sytostaattitiputusta lähes putkeen. Olkoonkin, että
viikkoannos on toki pienempi. Mutta joka viikko tulee solusalpaajahoidon lisäksi kortisonihumala ja sen
aiheuttama unettomuus. Ja
kortisonihumalan jälkeinen romahdus ja tappava väsymys. Nämä kaikki joka ikinen viikko. Tosielämän
teletapit; uudestaan, uudestaan! </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Jos haluat lukea lisää juuri tämän kevään tunnelmia, niitä on vähintäänkin rivien välistä luettavissa artikkelissa ”Elämän
sietämätön hauraus”, joka julkaistiin pari viikkoa sitten Timo Purjon kirjassa <a href="https://books.google.fi/books?id=KW9JCAAAQBAJ&pg=PP1&dq=Timo+Purjo+K%C3%A4rsimys+ja+kuolema+el%C3%A4m%C3%A4n+tarkoituksen+kirkastajina&hl=fi&sa=X&ei=RUs5VaqXJqP5yQOLt4CIBg&ved=0CC4Q6AEwAA#v=onepage&q=Timo%20Purjo%20K%C3%A4rsimys%20ja%20kuolema%20el%C3%A4m%C3%A4n%20tarkoituksen%20kirkastajina&f=false">Kärsimys ja kuolema elämän tarkoituksen kirkastajana</a> (linkin takaa pääsee selailemaan teosta). </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Oma artikkelini perustuu blogiteksteihin, joten siinä on
tietenkin paljon jo täällä julkaistuja tekstejä. Tuoretta ja uutta siinä on
kuitenkin tapani jäsentää tekstit, ja tämä jäsentäminen on syntynyt tämän
kevään aikana. Oikeastaan kaikkein pahimpien suvantojen aikana. Siksi
kokonaisuus on myös uusi. Ja siinä on toki myös paljon uutta tekstiä. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Teoksen ehdottomia helmiä ovat Timo Purjon artikkelin ”Keskitysleiristä
eloonjäämisen ongelma”, Minna Sadeahon artikkeli ”Kuolema elämäntarkoituksen
paljastajana” sekä Anne Niiles-Ahon artikkeli ”Eksistentiaalisen tyhjiön
merkitys logoterapiassa – suuntana vertaisryhmäterapia”. Suosittelen! </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Nyt kun kirjoitin tämän tähän. Mikä sekään ei ole helppoa.
Meillä Suomessahan ei ole sallittua mainostaa mitään omaa tekemistään.
Hellyyttäviä olemme me. Niin, nyt kun kirjoitin. Niin oivallan tehneeni
kuitenkin jotain ihan merkittävää pahimpien hetkien syövereissä. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Me ihmiset olemme ihmeellisen sitkeitä. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Me kaikki. Ihan
jokainen. Sinäkin. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHdP7OgCQ1XO4yAqPOkIi-jf6jZ1cix46Inxc-CwSsfiKVVW1quTeV5_a_bobG-RumMPfHqW_3rLmchRP37EMfp1JeE9gH7bGG7ChUFGZw-LKgKGQ71q5MkOlzLSx8AQ4gJyA4DZryqpA/s1600/FullSizeRender+(2).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHdP7OgCQ1XO4yAqPOkIi-jf6jZ1cix46Inxc-CwSsfiKVVW1quTeV5_a_bobG-RumMPfHqW_3rLmchRP37EMfp1JeE9gH7bGG7ChUFGZw-LKgKGQ71q5MkOlzLSx8AQ4gJyA4DZryqpA/s1600/FullSizeRender+(2).jpg" height="336" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1322004925040927655.post-25958460602434437282015-04-16T11:32:00.003-07:002015-04-16T11:45:21.701-07:00<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">On se aina vaan yhtä vinkeä elämys kun kaikkein tulisin
kebab on mautonta pahvia. Vesi multaa. Höyryävän kuuma kylpyvesi haaleaa. Enkä oikeastaan edes tunne olevani vedessä käydessäni kylvyssä. Rintakehää puristaa
tiukka painava rautavanne. Olen kömpelö ja lihava tankero. Kuka on tämä samanaikaisesti tunnoton mutta kivulias möykky mikä minusta on tullut? </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Sytostaattihoitoni ovat siirtyneet tiistaipäiville, joten
nyt on se kolmas ja kaikkein pahin päivä menossa. Olen saanut nyt 12 kertaa suonensisäistä hoitoani. Niistä yhdeksän on saatu
putkeen kerran viikossa. Sen jälkeen tuli sairastelun takia kolmen viikon
tauko. Tauko vaikutti selvästi positiivisella tavalla ja ehdin jo saamaan
jonkinlaisesta elämisen riemusta kiinni. Mutta heti kun tiputuksia on peräkkäisillä
viikoilla on vaikutus hyvin selkeä: raakaa on!</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Tätä jatkuu nyt sitten 9.6 saakka. Silloin on tämän
hoitojaksoni viimeinen hoitopäivä. Minun kiintotähteni. Kaikkeni. En muista
koska olisin odottanut jotain näin paljon kuin nyt odotan hoitojen loppumista. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Mitä sen jälkeen seuraa? Tämä on hämärän peitossa, en tiedä
mitä tuleman pitää. Olen siitä huolimatta luonut itselleni kirkkaan kuvan siitä, että tulen
toipumaan kohisemalla ja voin viettää tavallisen ihmisen elämää. Totta kai
minua jännittää pysyvätkö veriarvoni riittävän hyvinä ilman hoitoja. Juuri
tällä hetkellä veriarvot ovat vakiintuneet hiukan alle viitearvojen, mikä taitaa
minun kohdallani olla huikea saavutus. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Onko tämä vain sytostaattien vaikutuksesta johtuvaa</span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">?
Jaksaako luuytimeni taistella tuottaakseen verisoluja hoitojen loppumisen
jälkeenkin? Ohimoita vihloo ajatteleminenkin. </span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Kuka on tämä tunnoton mutta kivulias möykky? Minä se en ole. En suostu olemaan! Kehoni on ehkä kaapattu väliaikaisesti mutta todellinen minuuteni on jotain ihan muuta. Tästä todellisuudesta saan aina välillä hoitojenkin keskellä kiinni. Kuten tällä viikolla kun pystyin matkustamaan ja tekemään työtä. Sain myös tehtyä merkittävän kirjoituksen valmiiksi. Ehdin tehdä nämä ennen kuoppaan putoamista. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Tämä totta kai rohkaisee ja auttaa jaksamaan. Ja samalla surettaa. Haluaisin tehdä niin paljon asioita joihin en tällä hetkellä kykene. Eikä ole helppoa pitää katsettaan omassa kiintotähdessä kun arkea varjostaa kaiken menettämisen pelko. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Helppoa ei ole. Ei myöskään mahdotonta. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Uskoni ihmeisiin on vielä vahva. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Uneksin enkeleistä. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Tämänpuoleisista, en tuon. </span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1322004925040927655.post-88472635258653317432015-04-06T11:16:00.004-07:002015-04-06T11:24:53.973-07:00<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">No totta kai minä nostan shampoon ja hoitoaineen ammeen
reunalle! En aina ole niin uppiniskainen ja typerä mitä </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">toisinaan annan ymmärtää.
Jääräpäinen saatan olla itselleni asettamissa tavoitteissa, haaveissa,
mielikuvissa. Mutta osaan myös olla toimimatta itseäni vastaan. Kuten nyt, on
mielekästä asettaa itselleen tavoite, kuten halu pystyä nousemaan ammeesta. Mutta
ei sitä tarvitse tehdä hiustenpesun kustannuksella. Ja minulla on hiukset joita
pestä. Tästä olen kiitollinen koska se ei ole itsestään selvää, ne olisivat
voineet lähteäkin vaan eivät lähteneet tällä kierroksella. Nostin siis tänään
pesuaineet kädenulottuville mutta en luovu mielikuvastani. Pyrin sitä kohti ja
odotan jaksavampia päiviä. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Ja toiveikkuuteni on kasvanut viimeisten päivien
aikana. </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minulla oli viime viikolla tauko sytostaatti-tiputuksessa
kiirastorstain takia ja olen heti paljon jaksavampi. Myös mielialani on hyvin
erilainen. Normaali viikkorytmin mukaan olisin tälläkin hetkellä mananmailla.
Mutta nyt olen jaksanut kuluneet päivät oikein mukavasti. Jos yhden viikon tauko vaikuttaa näin oleellisesti niin kuinka paljon vaikuttaakaan hoitojen kokonaan loppuminen? Minä uskon nyt vankasti, että kun sytostaatit ovat kesäkuussa ohi, niin ohi ovat myös koomat ja
kauhut. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Jaoin viime viikolla facebookissa seuraavat sanat ja kuvan.
En lähtenyt kirjoittamaan runoa, en tosiaankaan ole runoilija. Kirjoitin tekstin ihan vaan tilapäivitykseksi
mutta innostuin koittamaan sitä vähän toisin aseteltuna. Kevät on aina ollut
minulle vähän raskasta aikaa. En ole syysmasentuja vaan kevätmasentuja. Kuten
moni ihminen on. Yhdistettynä sytostaattien aiheuttamaan kemialliseen masennukseen
on kevään tulo tuntunut kohtuuttomalta. Nyt tiedän selviäväni siitä. O</span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">dotan tulevaa kesää kuin pieni tyttö. Ja tanssin pari askelta jo tänään!</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">"<i>Minä ja
kevään ylimenokausi. Joku itsessä nauttii valosta. <br />
Silti likaiset ikkunat ja tahmaiset pielet. </i></span></div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<i><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Musta mustempi mieli kuristuu uuden kasvun vaatimukseen.<o:p></o:p></span></i></div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<i><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></i></div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<i><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Mitä hyvää saati
kaunista minusta tänä keväänä kuroutuu? Mitä?<o:p></o:p></span></i></div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<i><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></i></div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<i><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Voisin valita
ohimenokauden, tai alimeno. En valitse.<o:p></o:p></span></i></div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<i><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Tänäänkin heräsin
henkiin. Vaikkakin pimeä peittonani.<o:p></o:p></span></i></div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<i><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></i></div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<i><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minä menen kesää
kohden haurain varpain.<br />
On uskottava kesän tulevan olevan kuuluvan minullekin. <br />
Uskon vastakohta ei ole epäusko. Vaan hidas kuolema.<o:p></o:p></span></i></div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<i><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<i><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minä tanssin
tulevana kesänä. Hulmuavin hiuksin. Minä."</span><o:p></o:p></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjve2G43CRFqVxtD6KkZAtOcbF3DVgSweIJN4wXePOW2oRibUnAVEIDc0m3AJBvzM3vCpbdjoO3xUhjxyfOH5hN3yECyO5MNJYUkK1DzO_Klzm30gYV5_l33fatxzy00-5mSI_ZGvRmAcc/s1600/kolmois_iina2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjve2G43CRFqVxtD6KkZAtOcbF3DVgSweIJN4wXePOW2oRibUnAVEIDc0m3AJBvzM3vCpbdjoO3xUhjxyfOH5hN3yECyO5MNJYUkK1DzO_Klzm30gYV5_l33fatxzy00-5mSI_ZGvRmAcc/s1600/kolmois_iina2.jpg" height="275" width="640" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></i></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">kuva: Wilma Tyni / malli:
Iina Jussila</span>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1322004925040927655.post-71779494917185929572015-04-04T09:37:00.001-07:002015-04-04T09:55:01.878-07:00<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Alkuun edellisessä tekstissä lupaamani tekstinpätkä, jonka lupasin liittää myöhemmin. En haluaisi, ei tässä mitään julkaistavaa olen, mutta kun lupasin. Näin ankea olen:</span><br />
<span style="font-size: large;"><i style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></i>
<i style="font-family: Verdana, sans-serif;">”En jaksa luntata mitä viimeksi kirjoitin. Omien tekstien lukeminen on
muutenkin hyvin omanlaistaan. Olenko se tosiaan minä, joka näitä sanoja
synnyttää? Onko tämä minun elämääni?</i></span><br />
<i><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></i>
<i><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Viimeisiin viikkoihin on mahtunut esimerkiksi viiden
päivän kuumeputki, sen myötä paljon kipua ja unettomuutta. Niihin on mahtunut
myös liikaa nukkumista, olemassa olon valumista pitkin pölyisiä
lattialistoja. </span></i><br />
<i><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></i>
<i><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Jo kaksi sytostaatti-hoitoani on peruutettu huonojen
veriarvojen takia. Leukosyyttien ja erityisesti neutrofiilien mataluus voi
johtua infektiosta. Minulla on mahdollisesti ihan rehellinen influenssa ja sen
lisäksi Radiuksen lääkäri piti mahdollisena, että laskimoporttini on
tulehtunut. Tähän sain antibiootti-kuurin. Omalla maalaisjärjelläni pystyn
vahvistamaan laskimoportintulehduksen koska antibioottikuurin aloittamisen
jälkeen julmettu kipu ja punoitus laantuivat.</span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Kuinka pitkään ihminen voi elää liian matalilla
veriarvoilla? Kysyin tätä pari kuukautta sitten sytostaatti-hoidossa ollessani.
Hoitajan iloisen kepeä vastaus oli: ”No kaikilla syöpäpotilailla voi olla
huonot veriarvot, ei siinä mitään ihmeellistä ole.”. Ei ole ihmeellistä ei.
Mutta minun arjessani juuri minun huono vereni vaikuttaa. Minuun. <o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Elän pyörryttävän usvaista arkeani aamusta iltaan. Ensin
se sai minut tuntemaan epätoivoa. Kunnes epätoivo vaihtui tasaiseksi
tylsyydeksi. Kunnes tasainen tylsyys vaihtui tuskan hieksi. Tuskan hiki
jäytäväksi ärtymykseksi. <o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><i>Jäytävä ärtymys muuttuu aamuyön valvottuina tunteina
puhtaaksi apatiaksi. </i></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><i><br /></i></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><i>Voin kertoa. Tavallinen tylsyys ja apatia ovat eri asioita. </i></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i><br /><span style="font-size: large;">Mutta voiko apatia olla puhdasta? </span></i></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><i><span style="font-size: large;">Ehkä tämä on ainoa lohtuni kaiken likaisenharmaan keskellä.” </span><br />(</i>21.3.2015)</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Mutta nyt elämme lankalauantaita 4.4.2015. Pääsin toissa viikon torstaina takaisin
sytostaattihoito-ohjelmaani, </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">joten viime
viikolle asettuivat hoitoon liittyvät pahimmat koomapäivät. Kooma tulee
selvästi aina kolme päivää tiputuksen jälkeen. Tällä kertaa se kesti sunnuntai-illasta
tiistaiaamuun. Tänä aikana nousin vuoteesta vain käydäkseni vessassa ja
syödäkseni pari kertaa jotain. Muusta en voi kirjoittaa koska minulla ei ole
siitä tietoa. Minä en ole tässä maailmassa. Olen poissa. </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"> </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Huomaan kirjoittavani tästä samasta aiheesta varmasti
kyllästyttävän taajaan. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">- ”Vähän hei yksitoikkoista.”<br />- ”Älä, niin on!”</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Kun pahimmat koomapäivät ovat ohi, seuraa yleensä pari tavallisen
raskasta päivää. Jaksan jo nousta ylös
mutta voimaa minussa ei ole. Aika kuluu enimmäkseen vuoteessa maatessa. Pelaan älypuhelimella (yhtä ja samaa peliä uudestaan ja uudestaan) ja skrollaan facessa. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Kunnes pakotan itseni suihkuun. Kirjaimellisesti pakotan
koska en haluaisi mennä. Joku järkevä osapuoli minussa sanoo suihkussa käynnin
olevan oikeastaan ihan hyvän idean. </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"> </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Istun kylpyammeessa ja alkuun suihkuava vesi sattuu minua
kaikkialle. Iloitsen ammeesta ihan vaan sen takia ettei minun tarvitse yrittää
seisoa. Muuten olen kadottanut kyvyn nauttia lämpimästä vedestä. Istun istun
istun kunnes amme on täynnä. Istun koska en vaan jaksa nousta ylös. Olen
itselleni vihainen kun tuhlaan vettä, kulutan luonnonvaroja. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Pitää pestä hiukset. Shampoo ja hoitoaine ovat korkeassa
hyllyssä ylimmällä hyllyllä. Minua alkaa itkettämään koska ne ovat
ulottumattomissa. Tiedän jaksavani nousta ylös vain yhden kerran. En voi
käyttää sitä kertaani shampooseen ja hoitoaineeseen. Minua itkettää mutta en itke. Pesen hiukseni
ammeenreunalla olevalla vartalonpesuaineella. Hiukseni tulevat siitä epämiellyttävän
koppuraisiksi. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">En ennen tiennyt ihmisen
voivan olla niin uupunut ettei hän pysty kurkottamaan yhtä shampoopulloa. Ennen ja nyt ovat kaksi eri asiaa. Ne ovat
täysin eri asioita. Istun ammeessa niin kauan kuin suinkin tarkenen. Kun vesi on aivan liian kylmää käytän sen yhden kertani, ja nousen. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Suihkussa käynnin jälkeen olen niin poikki ettei ole mitään
mahdollisuutta tehdä juuri mitään. Avaan
parvekkeen oven sepposen selälleen. Samoin keittiönikkunan. Tämä läpiveto
olkoon minun iltapäiväkävelyni. Asetun istumaan huoneiston tuulisimpaan kohtaan
ja kuvittelen olevani ulkona. En kovin hyvin jaksa kuvitella koska pääni sisään
on asettunut majailemaan se a:lla alkava tyyppi. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Tämä on siis kuudes päiväni hoidon jälkeen. Kolmantena päivänä vaivuin
tuonpuoleiseen. Viidentenä pääsin
pintaan mutta en vielä pystyyn. Ja kuudennen jälkeen tulee aina seitsemäs,
jolloin saan viikoittaisen tiputushoitoni. Tiputusta seuraa onneksi kaksi lähestulkoon jaksavaa päivää, kortisonin
aiheuttamien rythmihäiriöiden höystämänä tosin. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minun viikkorytmini. Uudestaan ja uudestaan.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Ja joku omituinen osapuoli minussa sanoo "älä nosta sitä shampoopulloa yhtään alemmaksi!". Miksi ihmeessä? Järkevä ihminen helpottaisi omaa elämäänsä.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minä jaksan jonain päivänä nousta kesken kylvyn nostamaan tuon ylhäällä häämöttävän pullon! Ja haluan todella kokea tuntea elää tuon päivän. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">ps. HUOM! Olen puntaroinut kovasti kommenttien julkaisemista, kun nyt ne eivät tule tänne sivuille suoraan. <u>Tästä lähtien julkaisen kaikki kommentit, joten ota tämä huomioon jos et halua kommenttiasi julkaistavan</u>. Jos olet jo laittanut jonkun viestin, joka on julkaistu haluamattasi. Ole hyvä ja ilmoita aiheesta minulle (unna.loytolampi70@gmail.com) </span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1322004925040927655.post-6846676416725494712015-03-26T08:48:00.000-07:002015-03-26T08:48:26.256-07:00<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Autoja nauhassa mataa Viinikan liikenneympyrässä. Olen palaamassa lääkärinkäynniltä ja sytostaattihoidosta eilen aloittamaani hiljaisuuden retriittiin. Päivä on venähtänyt pitkäksi lähinnä taksikuljetusten vuoksi. Tämä ei minua sinällään haittaisi, mutta juuri tämän päivän viettäisin mieluusti retriitin mystisen kauniissa tunnelmassa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Päällimmäinen tunnelmani on kiitollisuus tästä päivästä. Sytostaattihoitooni tuli kahden kerran </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">tauko</span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"> (ajallisesti kolme viikkoa) influenssan ja mahdollisen laskimoportintulehduksen takia. Viimeinen kuukausi on siis kulunut hyvin mustissa merkeissä. Olen kirjoittanut tästä sen sanasen minkä olen kyennyt. Liitän nämä tunnelmat tähän myöhemmin koneelle päästessäni.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Tämän päivän lääkärikäynti oli hyvä ja järjen tasolla se piristää mieltäni. Tarkoitan sitä, että osaan ajatella päivän uutisten merkitsevän hyvää. Mutta kehoni kantama väsymys ei helpolla hellitä. Kokonaisvaltaisesta uupumuksesta muistuttaa eilen illalla tekemäni rukousnauha. Tunnustelen nauhan valkeaa minähelmeä. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minä olen minä olen minä olen.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minä olen pääsemässä taas yli synkän veen. Olkoonkin, että minähelmen, rakkaudenhelmen ja muiden helmien pujottaminen sai eilen veden valumaan silmistäni. Niin työläältä se tuntui. Tuntui kipuna käsissäni ja niskassani.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Hiljaa kulkeva autojono pysähtyy täysin. Hälytysajoneuvojen vilkkuvat valot. Palomiehiä irrottamassa ihmistä autosta. Huokaan sitkeän elämänlangan puolesta. Älä katkea tänään älä! </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minun matkani jatkuu. Tämän päivän uutisten valossa toivottavasti vielä pitkään. Veriarvot ovat taas paranemaan päin ja syöpämarkkeri on laskusuunnassa. Minun kohdallani syöpämarkkeri on informatiivinen ja sen seuraaminen kannattaa. Suunta on siis toiveikas ja valoisa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Onkologini tavoittaa kuitenkin hyvin hoitojen aiheuttaman uupumuksen. Hän on hyvin oikeassa käyttäessään kuvausta "tappava väsymys". Sitä se on, kerran viikossa toteutuva sytostaattihoito. Tämän vuoksi hoidon taajuutta muutetaan koska halutaan pysyä kestollisesti hoitotavoitteessa. Eli tästä eteenpäin saan kolme viikkoa putkeen hoitoa, jonka jälkeen on aina kahden viikon tauko. Tätä kesäkuuhun saakka. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Saavumme retriittipaikalle. Olen päässyt rukoushelmissäni kierroksen, yhden kehän ympäri. </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Juuri minun nauhani kirkkain helmi on hiljainen kyynel.</span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"> </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Eikä m</span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">inun lankani katkea. <br />Koska "sinä muutat suruni iloksi". </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<br />
<br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1322004925040927655.post-2008163137802375912015-03-07T09:15:00.000-08:002015-03-07T09:19:21.751-08:00<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Jospa välillä ihan vaan käytännön elämästä.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Ensinnäkin kiitos kaikille myötäelämisestä ja lämmöstä. Nämä välittyvät ja otetaan aina vastaan. Kiitos myös kaikista käytännön neuvoista. Niitä on tullut liittyen esimerkiksi kotiin saataviin palveluihin, lastenhoitojärjestelyihin, lääkityksiin sekä henkiseen tukeen. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Vastaan nyt kerralla vähän kaikkeen. Arvostuksesta teidän vilpitöntä auttamishaluanne kohtaan. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Meillä käy tällä hetkellä kotona lapsiperheiden kotipalvelun työntekijä noin kerran viikossa. Tämä "noin" tarkoittaa sitä, että ihan joka viikko hän ei pääse. Heidän palvelunsa on niin ruuhkautunutta. Tämän realiteetin kanssa on elettävä, ja olen tyytyväinen siihen apuun mitä saamme. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Eli työntekijän tehtävänä on ihan kodinhoito, lähinnä siivous. Jokainen kuitenkin ymmärtää, että kerran viikossa siivoaminen on auttamattoman vähän. Kahden lapsen ja yhden kissan kanssa pitäisi esimerkiksi imuroida ihan päivittäin. </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Lapsetkin toki imuroivat välillä, mutta lapsen imurointi nyt on mitä on. Tärkeintä on tietenkin opettaa heitä kantamaan vastuuta ja osallistumaan kodin tehtäviin. Olkoon jälki sitten miten laadukasta tahansa. </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minulle ei siis jää muuta vaihtoehtoa kuin yrittää myös silloin tällöin imuroida itse. Se on kova urakka minulle. Mutta siitä selviytyminen on myös voimauttavaa. En halua jäädä tuleen makaamaan vaan yritän pitää kaikenlaista toimintakykyä yllä. Kivusta viis.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Tällä hetkellä ruokahuolto pelaa hyvin. Ihanat ystäväni aktivoituivat tämän asian tiimoilta ja meille tulee nyt hetken aikaa ruokalähetyksiä paikallisesta pitopalvelusta. Tämä auttaa arjessani todella paljon, ja olen ikuisesti kiitollinen rakkaille Marrasmammoille vuosikertaa 2004. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Olen saanut viestejä liittyen myös lääkityksiin, rohkaisuja koittaa erilaisia kipu- ja mielialalääkkeitä. Minulla on tottakai lääkitysasiat hyvässä hoidossa. En ole lääkevastainen mitenkään, päinvastoin. Lääkkeetkään eivät kuitenkaan ole oikotie onneen. Pahin kipuni pysyy lääkkeillä kurissa, mutta sellainen jo arkipäiväistynyt taukoamaton jomotuskipu on minun kumppanini aamusta iltaan. Sen verran kai olen lääkevastainenkin etten halua lääkityksiäni nostettavan ennen kuin on täysin pakko. Minun mielestä "henkisellä kantillakin" on merkitystä ja tietyn tasoinen kivun kanssa kyllä oppii elämään. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">No mitä ne lääkkeeni sitten ovat? Pitkän harkinnan jälkeen haluan niistäkin kirjoittaa mutta korostan sitä, että kaikissa lääkityksiin liittyvissä asioissa ovat vain ja ainoastaan lääkärit asiantuntijoita. Minä en anna kenellekään mitään vinkkejä tai ohjeita. Mutta kokemuksesta tiedän, että vertaisille voi olla paljon apua myös onnistuneiden lääkehoitokokemuksien jakamisesta. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Syön tällä hetkellä luustometastaaseista aiheutuvaan kipuuni säännöllisesti aamun illoin Targiniq nimistä lääkettä. Targiniqia käytetään vaikean kivun hoitoon, silloin kun muiden opioidikipulääkkeiden teho ei riitä. Eli kyllä, minulla on säännöllinen opioidikipulääkitys. Ensin suhtauduin tähän suurella varauksella, mielikuvani opioidikipulääkkeiden käytöstä olivat hyvin vääristyneitä. Pelkäsin sivuvaikutuksia, etenkin päänupin sekaisin menemistä. Pelkoni osoittautuivat täysin vääriksi. Kyseinen lääkitys ei vaikuta millään tavalla mielialaani, eikä sillä ei ole vähäisintäkään mielihyvää tuottavaa vaikutusta. Sen vaikutus on selkeästi valtaisan kivun poissa pitäminen. Lääkitys toimii siis kuten sen pitääkin. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Eli en kuljeksi täällä aamusta iltaan missään opiaatti-pöllyissä. Olen todella onnellinen siitä, että hyviä lääkkeitä on kehitetty ja niiden käyttöön on mahdollisuus. Ja oikeus! Toisinaan kuulee tarinoita siitä, että ihmisiltä on pihdattu lääkityksissä riippuvuuden pelon takia. Itse pelkään juuri tämän kaltaista suhtaumista. Jos kyse on oleellisesti vointiin vaikuttavasta asiasta, niin mitä merkitystä sillä on, että olenko riippuvainen jostain lääkkeestä nyt kun elinaikaani ei voi tietää? Eikö oleellisinta ole kivuton elämä ja elämänlaatu? Jos se mahdollistuu kipulääkityksellä niin miksi siihen ei turvautuisi? Tuli sitä riippuvaiseksi tai ei. </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Ja tämän hetkisen kokemukseni perusteella voin kertoa, että minä en ainakaan tulisi riippuvaiseksi mistään mielihyvästä vaan pikemminkin kivuttomuudesta. Ja ne ovat kaksi täysin eri asiaa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Olen muuten nyt kirjoittanut tätä tekstiä koko päivän. Jaksan nimittäin kirjoittaa kaksi lausetta kerrallaan. Katosipa punainen lankakin jonnekin enkä saa sitä sumuisesta päästäni etsittyä. </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Henkisestä tuesta muutama ajatus ja josko päivän tekstini olisi siinä. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Minulla on elämässäni läheisinä oikeasti viisaita ihmisiä, joiden aitoon välittämiseen voin aina luottaa. Aina en jaksa enkä halua puhua. Aina en jaksa </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">edes</span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">uskoa puheen mahtiin. Kuten viimeksi kirjoitin. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Mutta rakkauteen ja suuremman voiman läsnäoloon uskon aina. Siitä voi puhua tai olla puhumatta. Se ympäröi minua ja meitä kaikkein pimeimmälläkin hetkellä. Kaiken toivottomuudenkin ytimessä. Me ihmiset tarvitsemme valtavan paljon omia voimia ja omaa kykyä pitää toivosta kiinni. Mutta vielä enemmän me tarvitsemme uskoa siihen, että aina on olemassa kopin ottava syli juuri silloin kun itse on valmis päästämään irti. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Juuri tämän takia minua ei pelota menettää toivoani aina silloin tällöin. Enemmän pelkään ihmisiä, jotka rakentavat toivonsa ihmisen kaikkivoipaisuuden varaan. Minä en paranna itse itseäni. Enkä myöskään kuole siihen jos toisinaan olen täysin toivoton. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">Elämä ei onneksi ole niin ohuen langan varassa. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;">ps. pahoittelut ihan kummallisen pirstaleinen teksti, osoitus syto-aivojen olemassa olosta. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/16562986583777885773noreply@blogger.com6