Syöpä tarinoituu todeksi

Teille kaikille, teille Ainutlaatuisille,

Tässä ja nyt

Hyvä päivä takana, ja vielä monta kauneuden täyteistä hetkeä elettävänä tämän päivän puolella. Päivä alkoi nuhjuisissa ja katki-poikki väsyneissä merkeissä, mikä on yksi sytostaattihoidon mukanaan tuoma sivujuonne elämässä. Lääkkeet aiheuttavat lyijynraskaan väsymyksen ja puhtaasti fysiologisen raskauden kehoon. Tämä ei ole mitenkään mielialaan tai henkiseen jaksamiseen liittyvä asia. Maan vetovoima on armoton, jolloin ei vaan jaksa yhtään mitään, vaikka kuinka haluaisi.

Väsymyksen otteen vähän hellittäessä lähdettiin rakkaimman kanssa nauttimaan maan parhaista pizzoista (Tampere, Napoli) ja automatkalla kaikki hetkessä läsnä oleva tuntui ja näytti mielestäni vain niin Ainutlaatuiselta. Ja myös kuuntelin seuraavaa Teille Kaikille omistamaani kappaletta:

http://www.youtube.com/watch?v=SIiVRuBckN4

Pari viimeistä tekstiäni täällä ovat päättyneet ahdistuksen ja kauhun kuvauksiin. Nämä kuvaukset ovat edelleen osa elämääni, mutta suurin raskauden tunne liittyi uuden elämäntilanteeni alkuvaiheisiin. Olen sopeutunut sairauteeni hyvin ja näen paljon valoa ja iloa elämässäni. Elämä on oikeasti hyvin ihmeellistä, kun sitä katselee nyt kuin ensimmäistä kertaa, vähän kuin lapsi. Erilaiset yksityiskohdat maisemassa, ihmisissä, tapahtumissa ja tunnelmissa nousevat uudella tavalla esille. Nautin jokaisesta jaksavasta ja hyvästä hetkestä koko olemassa oloni vimmalla. Ja silloin koen puhdasta onnea, koska minulla on kaikki hyvin. Olen rakastettu, ja ennen kaikkea saan itse rakastaa ja katsoa rakkaitani.

"Ethän sä ikinä

kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa."

- Johanna Kurkela -

Muista Sinäkin, olet Ainutlaatuinen ja Kaunis kaikkine olemuspuolinesi.