Syöpä tarinoituu todeksi

Kaunis lauantai ja aurinko ystäväni. Ystäväni Radius ja rangan magneettitutkimus.

Tutkimus joka ohjelmoitiin koska PET-kuvauksen tuloksista ei saatu tietoa siitä mitä selkärangan ja lonkan löydökset ovat. Riemastuttavat uutisethan olivat ne, että löydökset eivät ole tällä hetkellä aktiivisia mutta niiden perimmäinen luonne jäi edelleen mysteeriksi. Epäaktiivisuudestaan huolimatta voivat kuitenkin olla kasvaimia. Toisena huolen aiheena on myös alati kohoava veren p-afos. Näillä perusteilla oli ilmeisen välttämätöntä määrätä taas uusia tutkimuksia.

Itse olisin ollut jo valmis jättämään tutkimukset sikseen. Olen hyvin uupunut tästä tutkimusmyllyssä pyörimisestä.  Ehdotin tätä myös onkologille; annetaan jo olla. Annetaan vaan olla.

Tämä ei ollut vaihtoehto. Veriarvojen takia ei voi nyt jättää syitä tutkimatta. Ymmärrän tämän mutta mieleni ja ruumiini laittaa vastaan.

"Olen pahoillani kun emme heti alkuun osanneet kertoa sinun saavan koko rannekkeen" kuuluu onkologin suusta. Tadaa; vapaa pääsy kaikkiin laitteisiin.

En osaa kertoa kuinka uuvuttavaa tämä on ollut. Väsymykseni on hyvin ruumiillista. Jostain syystä en yhtään iloitse tästä rannekkeesta.

PET-kuvaus oli fyysisesti helvetillinen kokemus. Puolentoista tunnin hievahtamatta ja hiljaa makaaminen  on aitona kokemuksena huomattavasti rankempaa miltä se ehkä sanoina tuntuu. Varsinkin kun juuri liikkumatta selällään makaaminen on kaikkein vaikein asento minulle. Selän ja lonkan kipuoireethan ovat totta ja olemassa.

Kuvaukseen valmistautuminen siis sisälsi ensin puolen tunnin hiljaa makaamisen, jonka jälkeen laitettiin radiolääke suoneen. Tämän jälkeen oli hiljaisuudessa makaamista vielä tunti. Ohjeistuksena ettei saisi hievahtaakaan. Huoneessa jossa ei ole ketään. Ei näe ajankulua kellosta. Tulee kylmä. On nälkä. Kyyneleet noruu kun sattuu selkään.  Onko kyyneleiden noruminen liikkumista?

Hetken kuvittelin vajoavani psykoosiin. Tosin en tiedä mitä psykoosi on mutta jos se on jonkinlainen harhatila niin harhalta minusta alkaa tuntumaan. Puhdasta kauhua kauhua kauhua.

Tämän esivalmistelun jälkeen vielä puoleksi tunniksi varsinaiseen kuvaukseen.

Pää sullotaan kiinni tiukkaan pakettiin. Edelleen ehdoton käsky olla liikkumatta.  Ja minähän tottelen.

Haluan olla kiltti tyttö että kuva onnistuu että tulee kaunis kuva että kuva kertoo kaiken että kuvasta saan kuulla totuuden että totuus on vapaus. 

Ei ole totuus eikä varsinkaan vapaus.

Tulee magneettikuvaus. Nämä kaikki tutkimukset ovat painaneet jälkensä muistiini. Tämä jälki laittaa tärisemään vessanpöntöllä ennen kuvausta, polvet lyö loukkua joku tärisee. Joku ei meinaa päästä pystyyn ei löytää ovea ulos. Kun ei se ole edes ulos vaan tutkimushuoneeseen.

Pää sullotaan kiinni tiukkaan pakettiin. Kasvoille isketään ristikko häkki vankila. Pelastavana enkelinä kuulosuojainten kautta musiikkia. Musiikkia jota et kuule koska koneen hakkaavat äänet lävistävät tajuntasi. 
 
Minä ääniyliherkkä. Minä rangastani sairas kipeä. Tiukassa paketissa ristikon takana hakkaavan äänen keskellä. Putkessa olen putkessa tutkimusputkessa.
Tule hyvä kuva älä tule huono kuva.

Itku läpäisee minut. Oksettaa tukehdun pidätän tärinää koska kuva on kaikkeni.

Ristikko silmilläni. Risti.

Hetken tunnen kuinka minua ei pelasta enää kukaan. Silti nyt tässä.  Kodin turvassa tai turvattomuudessa.  

Koska tutkimus oli kiireellinen niin lääkäri lausuu sen tulokset jo tänään. Jonka jälkeen lähettävä lääkäri soittaa. Olen täysin tyhjä.

Ihminen, jonka pitäisi olla läheisin, ei kysy mitään. Yhtään mitään kysy se ei.
”Miten jaksoit kuvauksen” on vierasta kieltä. Ja miksi kysyisi mitään näin pientä kun ei kysy näe kuule jaa koe tunne mitään muutakaan.

Jonka pitäisi.

Tyhjänä ja yksin odotan kunnes soi.