lauantai 31. lokakuuta 2015



Herään pyhäinpäivään ja muistan unohtaneeni. Hautakynttilät kauppaan, vaikka niin piti muistaa. Ei hätää, saahan niitä vielä tänäänkin. Koska minun pyhäinpäiväni muodostuu rakkaiden muistamisesta.

Päivän kulkuuni kuuluu siis monitasoinen muistaminen. Osa tätä on meidän perheestä tehdyn Avec Tastula dokumentin katsominen. Uudestaan ja uudestaan. Enkä katso itseäni, vaan katson aihetta. Katson elämää. Ja siinä sivussa vähän kuolemaakin.

Lähdin aikanaan dokumenttiin mukaan koska halusin nostaa esille elämää vakavan sairauden keskellä. Ja halusin myös puhua suoraan kuoleman kohtaamisesta. Kaikkein eniten halusin antaa äänen ja kasvot kaikille rintasyöpään kuolleille ja kuoleville naisille. Heitä on paljon. Olen tutustunut heistä ja meistä  moneen. Kaikkia kannan sydämessäni.

En katso vain itseäni.

Katson sinua, joka olet itse juuri sairastunut ja elät lamaannuttavan kauhun ja epätietoisuuden vallassa.

Katson sinua, joka olet juuri saanut kuulla sairautesi levinneen. Et ehkä enää täysin lamaannu. Mutta tunnet suunnatonta tuskaa ja surua.

Katson sinua, joka olet menettänyt äitisi, siskosi, vaimosi, puolisosi, ystäväsi tälle katalalle sauraudelle.

Me kaikki vietämme yhdessä pyhäinpäivää tänään ja muisteloimme rakkaitamme. Muistamme, taiomme, joiumme heidät läsnä oleviksi. Uudestaan ja uudestaan.

Minä muistan tänään erityisesti maailman parasta isääni. Syöpään kuollutta isääni.

Rakkaista rakkaimpia ovat myös kaikki Siskojoutsenet. Heistä puhun Avec Tastulassakin: ”Yks yksinäinen joutsen lähti lentämään ja kiersi tätä lampea ympäri. Kiersi ja kiersi tätä lampea, ja itki sellaista tosi yksinäistä itkua. Ja sitten lähti lentämään tonne. Se oli yks siskojoutsen. Lähti matkalle.”

Heille omistan ohjelman. Heidän vuokseen haluan tehdä yhtä elämäntyötäni Siskot - syöpäkuntoutujat yhdistykselle. Vaikka yksin itkemme syvimpiä itkujamme emme ole kuitenkaan koskaan yksin: http://www.siskot.info/

Tänään katsoessani tunsin joutsenen siipien havinaa ympärilläni.
Siis puhdasta armoa. 


Avec Tastula on nähtävissä vielä/enää 19 päivää: http://areena.yle.fi/1-2372307

1 kommentti:

  1. Hei! Löysin googlen kautta sattumalta blogiisi ja katsoin sen innoittamana Avec Tastulan. Lyhyesti ja ytimekkäästi: raskaasta aiheesta huolimatta dokumentti oli voimaannuttava. Äidilläni (56v) diagnosoitiin tänä syksynä myelooma, minkä vuoksi syöpä, elämän rajallisuus ja kuolema tarinoituu todeksi myös meidän perheessämme.

    Toivon sydämestäni, että saisit elää vielä mahdollisimman monta hyvää ja mahdollisimman kivutonta päivää, viikkoa, kuukautta ja vuotta perheesi kanssa. Joka tapauksessa kiitän (megaisolla K:lla) sinua siitä, että olet jakanut tarinaasi. Kirjoitat kuin enkeli! (En tiedä oliko tuo korrekti ilmaus mutta tietänet mitä tarkoitan..)

    VastaaPoista