Syöpä tarinoituu todeksi

Autoja nauhassa mataa Viinikan liikenneympyrässä. Olen palaamassa lääkärinkäynniltä ja sytostaattihoidosta eilen aloittamaani hiljaisuuden retriittiin. Päivä on venähtänyt pitkäksi lähinnä taksikuljetusten vuoksi. Tämä ei minua sinällään haittaisi, mutta juuri tämän päivän viettäisin mieluusti retriitin mystisen kauniissa tunnelmassa.

Päällimmäinen tunnelmani on kiitollisuus tästä päivästä. Sytostaattihoitooni tuli kahden kerran tauko (ajallisesti kolme viikkoa) influenssan ja mahdollisen laskimoportintulehduksen takia. Viimeinen kuukausi on siis kulunut hyvin mustissa merkeissä. Olen kirjoittanut tästä sen sanasen minkä olen kyennyt. Liitän nämä tunnelmat tähän myöhemmin koneelle päästessäni.

Tämän päivän lääkärikäynti oli hyvä ja järjen tasolla se piristää mieltäni. Tarkoitan sitä, että osaan ajatella päivän uutisten merkitsevän hyvää. Mutta kehoni kantama väsymys ei helpolla hellitä. Kokonaisvaltaisesta uupumuksesta muistuttaa eilen illalla tekemäni rukousnauha. Tunnustelen nauhan valkeaa minähelmeä. 

Minä olen minä olen minä olen.

Minä olen pääsemässä taas yli synkän veen. Olkoonkin, että minähelmen, rakkaudenhelmen ja muiden helmien pujottaminen sai eilen veden valumaan silmistäni. Niin työläältä se tuntui. Tuntui kipuna käsissäni ja niskassani.

Hiljaa kulkeva autojono pysähtyy täysin. Hälytysajoneuvojen vilkkuvat valot. Palomiehiä irrottamassa ihmistä autosta. Huokaan sitkeän elämänlangan puolesta. Älä katkea tänään älä! 

Minun matkani jatkuu. Tämän päivän uutisten valossa toivottavasti vielä pitkään. Veriarvot ovat taas paranemaan päin ja syöpämarkkeri on laskusuunnassa. Minun kohdallani syöpämarkkeri on informatiivinen ja sen seuraaminen kannattaa. Suunta on siis toiveikas ja valoisa.

Onkologini tavoittaa kuitenkin hyvin hoitojen aiheuttaman uupumuksen. Hän on hyvin oikeassa käyttäessään kuvausta "tappava väsymys". Sitä se on, kerran viikossa toteutuva sytostaattihoito. Tämän vuoksi hoidon taajuutta muutetaan koska halutaan pysyä kestollisesti hoitotavoitteessa. Eli tästä eteenpäin saan kolme viikkoa putkeen hoitoa, jonka jälkeen on aina kahden viikon tauko. Tätä kesäkuuhun saakka. 

Saavumme retriittipaikalle. Olen päässyt rukoushelmissäni kierroksen, yhden kehän ympäri. Juuri minun nauhani kirkkain helmi on hiljainen kyynel. 

Eikä minun lankani katkea.
Koska "sinä muutat suruni iloksi".