maanantai 22. joulukuuta 2014

Päivän kulkua, ei kuitenkaan kulkusia.   

Aamulla herätessäni tunsin heti tunkkaisen maun suussani. Hengittämään pystyin vain suuni kautta, nenäni on täysin tukossa, poissa pelistä.  

Mutta voi juman kekka mikä nössö! Ensimmäinen hoito takana ja heti tunnen sen nahoissani. Heti pitää avautua oireista. Mikä niissä nyt niin ihmeellistä on? 

Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että ei ole mikään valittamisen aihe se jos puoli päätä on ihan turtana. Jos sinä haluat saada olotilastani kiinni niin muistele pahinta hetkeäsi hammaslääkärin puudutuksen jälkeen. Koko suu on ihan turtana, ikenet turvoksissa. Tämän olotilan lisäksi nenä on ihan poissa pelistä. Mikään ei maistu tai tunnu miltään, ja jos maistuu niin pahalta. Nenän kautta ei kulje mitään. Vähiten ilmaa.

Ei tässä olisi mitään ihmeellistä kerrottavaa. Jos ei olisi joulu tulossa. Vaan kun on joulu, tai melkein joulu, tai vähintään kynnyksellä oleva joulu. 

Vaan kun on. Juhla ihmeellisiin, lähes täydellisin.

Lähdin keskipäivällä kauppareissulle. Pari lahjaa vielä hankkimatta. Lahjapaperia, teippiä, kissanhiekkaa, glögiä. Oikeaa kunnon glögiä, ei mitään mehuja minulle tähän hätään.

Jo puolessa askeleessa väsymys valtaa naisen, ja pitää palata takaisin, kotiin. Glögin hakemisesta pidin kyllä huolen. 

(ja nyt tunnustan kaikille minun ruokavaliostani ja sen laadusta ja varsinkin sokerin määrästä tai muiden haitallisten aineiden määrästä tai ihan minkä tahansa määrästä tai vähyydestä huolehtiville että en aina jaksa näitä ajatella koska silloin kun on tässä tilassa niin se on täysin eri tila kuin sen ihmisen tila joka sanoo että hys älä syö sokeria tai hys hys älä sitä tai tätä)

Olen yksin mutta en yksinäinen. Siinä on vissi ero. En varsinkaan yksinäinen koska ystäväni saapuu luokseni, ihmeellinen ”siskoni”. Hän jaksaa aina vaan kuunnella ja kuulla minua, kun minulla on sanottavaa. Ja sitä sanottavaahan on hyvin paljon, paljon enemmän mitä tänne koskaan ehdin kirjoittamaan.

Olen yksin mutta en yksinäinen.

Huomenna lähden matkustamaan Jyväskylään tyttäreni luokse. Edessä täysin uudenlainen joulu, uusien ihmisten kanssa. Tästä olen kyllä aidosti kiitollinen. Kun pysähdyn oikein ajattelemaan, olen saanut elää ihmeellisen ja rikkaan elämän. Olen saanut elämääni merkittäviä ja rakkaita ihmisiä. Vaikka elämäntilanteet vaihtuvat, ja ovat toisinaan kestämättömän haasteellisia. En ole kuitenkaan koskaan jäänyt rakkaudesta paitsi. 

En voi siis valittaa.
Juhla tulee taas, kun annan sille mahdollisuuden.
Vaikkakin ikenet turvoksissa. 

1 kommentti:

  1. Ikimuistoista ja ihanaa joulua sinulle! Rohkeasti uutta päin, uutta joulua ja uutta, parempaa uutta vuotta! <3

    VastaaPoista