Syöpä tarinoituu todeksi

Onko jouluaatto jo huomenna?

Jos seuraa ajan trendiä niin näin voisi kuvitella. Tuntuu olevan niin kovin valmiina jouluvalmistelut suurella osalla ihmisistä. Itse en ole vielä tehnyt yhtään mitään. Minun kalenterissani on aikaa vielä ensi keskiviikkoon saakka. Aikaa on. Jaksamisesta ei ole mitään käsitystä.

Olen paljon pohtinut joulun merkitystä. Ja tätä jo mainitsemaani uutta aaltoa, jonka mainingeissa aikataulut siirtyvät ja siirtyvät koko ajan varhaisemmaksi. Jos se tarkoittaa sitä, että jouluvalmistelut tehdään rakkauden ja rauhan hengessä koska halutaan ajatella koko perheen parasta. Halutaan pyhittää paljon aikaa levolle ja läsnäololle. Jos se tarkoittaa tätä, niin tämähän on vallan loistava uusi liike!  

Kuinka monelle ajoissa olemisen merkitys on tämä? Oikeasti?

En täysin kyseenalaista etteikö se voisi olla näin. Olen positiivisella tavalla utelias. Ja samaan aikaan myös vähän inhorealisti.  

Itse saavuin hetki sitten kotiin rakkaiden poikieni joulujuhlasta. Koska meillä on kahden kodin taktiikka, eivät rakkaani ole juuri nyt minun luonani. He eivät ole luonani, ja minulla alkaa huomenna sytostaattihoidot.

Tänä vuonna oli ensimmäinen kerta kun en itkenyt joulujuhlassa.  

Olenko katkera? Kylmettynyt?

En mitään näistä. En itkenyt koska suurimmat kyyneleet on jo vuodatettu. Ne ovat kristallihelminä taltioituneet sydämeeni. Kolme kaunista kristallia.  Nimeltään Iina, Nooa ja Onni.

En itkenyt koska nyt ei ole aika itkeä. 
Nyt on aika sinnitellä. 
Seisoa, tai istua, selkä suorassa.  

En itkenyt. Koska.

Eikä minulla ole valmista millään muotoa ei ole mitään tehtynä enkä tiedä tuleeko olemaankaan.

Minun jouluaattoni on vasta ensi keskiviikkona. Eikä minulla ole mitään käsitystä mikä tilanteeni silloin on. En tiedä pääsenkö lauantaina poikieni todistusten jakoon. En tiedä voinko huomisen jälkeen syödä mitään. Voinko nukkua? Nukunko liikaa? Makaanko vessan lattialla kivuissani? Kuljenko ahdistuneena pitkin nurkkia?

Pelkäänkö minuuteni hajoavan pikseleinä lattialle? Kuten pelkäsin edellisellä kerralla, sytostaattien vaikutuksen alaisena.

Seisoa, tai istua, selkä suorassa.  
Tämä on minun viikkokäskyni. Itselleni.

Jos en jaksa istua tai seistä. 
Niin sitten makaan. Selkä suorassa.

Minun jouluuni on vielä kuusi yötä. 
Ja minulle on tärkeintä saada olla elossa tuona päivänä.