perjantai 28. marraskuuta 2014

Marraskuisia mietteitä

Onko tosiaan kulunut jo yli kuusi kuukautta siitä kun viime kevään pitkän tutkimusprosessin päätteeksi kuulin sairastavani parantumatonta levinnyttä syöpää?  Selkärankani tilanne tuli tietoisuuteeni ja arjen todellisuuteeni musertavana uutisena kesän 2013 kynnyksellä. Jos elämä oli ennen sitä ollut epävarmaa ja pelottavaa, niin kuinka pelottava tuo uutinen olikaan?

Elämästä on tullut monimuotoista kamppailua fyysisten oireiden ja henkisen jaksamisen kanssa. Kun puhun kamppailusta tulee mieleeni aina sana ”soturi”. Kuka oikeastaan on soturi? Kysyn tätä uudestaan ja uudestaan. Ei sellaiseksi voi itseään nimetä. Kuitenkin koen käyneeni läpi täysin selittämättömiä vaiheita, asioita joille ei ole olemassa sanoja.

Kun hetkellisesti luovuttaa - saa arkiseksi kumppanikseen aidon toivon.
Kun eksyy sakeaan mustaan -  löytää sisäisen valon ohjaamaan itseään.
Kun päästää irti ja tekee vaikeita valintoja - kasvaa rohkeammaksi kuin itse tiesikään. 


Saako näin itsestä sanoa? Minä sanon. 

Koska sanoessani näin annan arvon kaikille myötämatkaajilleni. Vaikka syvin työ on tehtävä itse, ei sitä tarvitse eikä voi tehdä yksin. 

Iso osa tätä matkaa oli Avec Tastula ohjelman kuvauksiin lähteminen noin vuosi sitten.  Marraskuuta sekin. Ja nyt ohjelma on valmis, julkinen, katsottavissa. Tässä se nyt on. Osa minun ja lasteni elämää.  Iso osa minua, meitä. Sinulle katsottavaksi. Rivien, kuvien välissä on kaikki se jolle sanoja ei ole. 

Olen kiitollinen Maarit Tastulalle ja tuotantotiimille kaikesta yhdessä jaetusta ja koetusta. Ei tämän kaltaisia ohjelmia synny ilman näkijää, katsetta, yhteyttä. Prosessi oli minulle syvä ja vaikea mutta ennen kaikkea eheyttävä, turvallinen, vapauttava.

On löydettävä rauha, otettava vastaan se mitä tuleman pitää. Tiimalasia ei voi ikuisesti kääntää ympäri. Jos aika on hiekkaa, jokainen hiekanjyvä ainutkertainen ja katoava, on sen arvosta pidettävä kiinni.

Meillä kaikilla on hiekanjyviä rajallinen määrä. Mitä sinä teet niillä juuri tänään? 



Ohjelmakuvaus: 
"Saavatko pienten lasten äidit kuolla? Marjo-Riitalla on aggressiivinen rintasyöpä. Lopulta on tehtävä sovinto elämän ja läheisten kanssa. On kohdattava tuleva - oli se millainen tahansa - rauhallisin mielin ja rakastaen." 

Tulee ulos TV:stä pe 12.12 klo 22. Nyt nähtävillä ennakkoon Yle Areenalla. Linkki: